Käsitöitä

Tämän tein jo muistaakseni marraskuussa. Palelen herkästi kaulan ja kasvojen alueelta, ja satuin törmäämään Lankakomeron Ambitus-kaulurin ohjeeseen . Siitä se sitten lähti. En ollut yläasteen jälkeen (jollei yhtä kaulaliinaa lasketa) kutonut mitään, enkä koskaan käyttänyt pyöröpuikkoja. Ostin Prismasta yhdet ja Novitan Kelo-lankaa.

Alkoi armoton sähellys. Onneksi oli mesen kautta käsitöitä tekevä kaveri apuna, en minä tiennyt mitään mallineuleista enkä edes ohjeista itsestään. Mikä tiheys? Mihin se vaikuttaa? Miten yhdistetään pyöröksi? Miten silmukoita taas tehtiinkään. Joustinta? "lisää 1 s neulomalla silmukoiden välinen lanka kiertäen nurin" olin ihan pihalla kaikesta :D  Käspaikka tuli tutuksi, sieltä katsoin videoita ja kuunteli ohjeita. Tulostin kaulurin ohjeen ja rastitin tarkasti missä kohtaa olin ohjeissa. Pyöröpuikoissa oli hankala hahmottaa oikeita mittoja, kun ei mahtunut sovittamaankaan. Ja kun päätin työn. tämmöinen siitä tuli:

 Eli itse kaulusosaa ei tullut nimeksikään, ja olin alunperinkin tehnyt ihan liikaa silmukoita. Ainoastaan "helma" oli se mihin olin tyytyväinen.

Aloitin siis uuden aika pian. Nyt laskin silmukat tarkkaan, ja muutenkin olin jo varmempi otteissani. Lanka ehtisi loppumaan ikävästi loppumetreillä, ja sen takia työ lojuikin kaapissa pitkään. Kunnes pakkaset tulivat, ja viimeistelin tämän jonkin aika sitten. On lämmin ja juuri sopivasti kaulusosaa! Suorana se menee hieman leuan yli, eli voin joko taittaa sitä vähän, tai antaa sen suojata ylös asti.

Vertaapa töitä!

Joulukuun alussa aloitin (turhan myöhään) mittavan projektin, halusin antaa jotain persoonallista parhaimmalle ystävälleni M:lle joululahjaksi, joten mietin ensin revontuli-huivia, johon olin ihastunut netissä aiemmin. Ohje vaikutti vaikealta, joten jatkoin etsimistä. Mietin pitsineulehuivia , mutta sekin vaikutti vaikealta, ja lopulta päädyin  Petunia-huiviin.. En oikein ottanut vakavasti mamman varoittelua, että olen hullu kun aloitan noin ison työn. Ja niin kovin vaikean.

Aloitin työtä siis isovanhempieni luona. Mamma jaksoi esitellä muita malleja sitkeästi, kunnes luovutti naurahtaen, että olen äitini tyttö, kun olen niin itsepäinen (hän käytti tosin jotain lempeää sanantapaa. en muista mitä) :) Istuin illat pitkät nenä kiinni ohjeessa, laskin satoja silmukoita ja tuskailin langankiertoja ja 2-oikein-yhteen silmukoita. Tajusin puolivälissä tehneeni helpin asian kauhean vaikeasti. Työ ei valmistunut millään jouluksi. Uusi vuosikin taisi jo vaihtua, kun vihdoin laitoin huivia pingottumaan. Eikä siihenkään oikein tila riittänyt. Mutta venyi se hieman oikeaa kokoa kohti. Seuraavaksi pitäisi postittaa se Islantiin :D

Lankana on 7 veljeksen Raita, alkuperäisessä ohjeessa oli liukuvärjättyä virolaista villaa, tykkäsin enemmän sen värimaailmasta, mutta tämäkin  on hauska. Lankaa meni n. 300g.

Vannoin huivin jälkeen, etten koske puikkoihin PITKÄÄN aikaan :D mutta nyt jo tekisi mieli tehdä itselle tuubihuivi, patenttineuleella... Mutta täytyy pidätellä itseä, on niin paljon koulujuttuja niskassa...