Kun pyörät lähtevät pyörimään...

Sitä mukaa kun valo on alkanut lisääntymään, ja päivät pitenemään, on kaikki  muukin elämässäni alkanut kulkea nopeampaa eteenpäin.Talvella oli hiljaista, aika mateli kuin kohmeinen lisko. Arki oli puurtamista, koulujuttuja, lukemista ja laskemista, iltaisin sitä käpertyi vaan viltin alle voipuneena.

Nyt tuntuu kuin en itse olisi ihan vielä herännyt tuosta kohmeesta, mutta kaikki ympärilläni liikkuu suhahtaen ohi. Kuin vesi koskessa. Oli harjoittelujakso toimistolla, oli hiihtoloma Teneriffalla. Lähetin työhakemuksia, näytöt suoritin kiitettävästi, harjoitettelujakso päättyi, pääsinpä työhaastatteluunkin. Valmistujaispäivänä laittauduin parasta aikaa, kun haastattelun järjestänyt taho soitti, ja kyseli miten haastattelu oli mielestäni sujunut. Kerroin sen menneen mielestäni hyvin, vaikka minua olikin jännittänyt. Toimiston väki oli vaikuttanut mukavalta. Hyvin se oli kuulemma mennytkin, paikka olisi minun! Loppuvuodeksi töitä!

Valmistujaisissa oli helppo hymyillä, todistus täynnä kiitettäviä, työpaikka tiedossa. Ystävänikin pääsi paikalle, ja toi ruusuja. Lounastimme mieluissassa paikassa. Päivä oli mitä mainioin. Seuraavaksi riittikin tutkimista. Työn perässä pitäisi muuttaa, asuntojen selaamista yömyöhään, laskelmia, tilin saldon tuijottamista. Asuntojen hinnat olivat kovin korkealla pk-seudulla. Lähetin kuitenkin kyselyjä, soittelin ja viestittelin. Välissä vierailin isovanhemmillanikin, kerroin heille kautta rantain hakeneeni kauemmas töihin. Valmistelin ja kerroin miten olin asioita suunnitellut. Toisena päivänä sitten kerroin oikeastaan saaneeni jo tuon paikan. Isoäiti itki ilosta.

Kotiin päästyäni aloitin inventaariota. Tässä asunnossa olen viihtynyt reilut kaksi vuotta, ja taas on kertynyt lisää tavaraa nurkkiin. Hamstrausgeeni on suvussamme vahva, mutta eihän ihminen tarvitse puoliakaan siitä, mitä luulee tarvitsevansa. Kuka näitä kiviäkin on hyllyille kantanut? Monetko kengät sitä oikeastaan tarvitsee? Mustia mekkoja on useammalle hengelle. Alennusmyyntien sukkahousulöytöjä. Postikortteja. Johtoja. Lankoja. Tämä nappi kuuluu siihen takkiin, onkohan minulla sitä edes enää? Siirtelen tavaroita pahvilaatikoihin.

Asuntojen hinnat ovat kovia, enkä julkisilla voi lähteä jokaiseen arkinäyttöön. Pitäisi pitää pää kylmänä. Juoksen virastoissa selvittelemässä asioitani, mutta osaksi pitää vain odotella vastauksia, päätöksiä. Koitan pyhittää illat rentoutumiselle, olen ystävän talovahtina, lämmitän saunan, varaan kampaajan. Sekoilen päivissä ja ajanvarauksissa, unohdan omat avaimet omaan kotiini, tämä on kiva huomata kauppakassien kanssa illalla. Odottelen rappukäytävässä 45minuuttia ja suuntaan taas seuraavalla bussilla ystävän talolle. Aamulla bussilla takaisin, huoltomies päästää minut omaan kotiini. Epäilys kalvaa takaraivossa, haluanko minä lähteä tutuista nurkista, mukavuusalueeltani. Jos vain jäisikin tänne, onhan tässä semmoinen vakikainalo ja ehkä sitä löytäisi töitä aikanaan... Puistelen epäilyksen ääniä päästäni, välillä on heittäydyttävä, kyllä asiat selkenevät.

Saan asuntotarjouksen. Sovimme näytön parin päivän päähän. Asunnosta ei ole kuvia, ei edes pohjapiirrosta. Varaan silti matkaliput, ja koitan olla ajattelematta millaisia ovat kamalimmat kohtaamani vuokraloukot. Sellaiset ummehtuneet, hämärät, missä seinät ovat kellastuneet edellisten jäljiltä, missä on kosteaa ja tahmaista. Missä keittiöön mahtuu vain liesitaso, ja jääkaappi on mikronkokoinen.... Taas meinaan olla pessimisti, pyh.

Illan katselen elokuvaa ja samalla niputan pinoiksi kertyneitä papereita kansioihin. Muistoja, virallisia lappuja, koulupapereita, laskuja. Ehkä 5 vuoden takaisella lehtitilauslaskulle ei ole enää tarvetta? Muistelen papereita katsellessa, ja mieleen juolahtaa, että olisipa äiti näkemässä. Pitääkin käydä äidin haudalla ennen muuttoa. Ehkä voisin viedä leikkoruusuja, samanlaiset kun sain valmistujaisissa... Hetken mietittyäni päätän ostaa ruusut uuteen asuntoon aikanaan, ei äiti hautausmaalla minua ja kukkasia odota.

Matkaan näyttöön aurinkoisena päivänä.  Käyn ennen bussimatkaa vilkaisemassa entisen asunnon takapihaa, ohimennen. Matkalla ohitan tuttuja nurkkia, mutta perillä ei. Ei se ole enää minun, tai meidän pihamme. En pääse vilkaisemaan sen enempää, takapihalla istuu tyttö tupakalla, pidellen kissaa valjaissa. Uusia asukkaita, uusia tarinoita, piha on harmaa ja viime vuotiset pitkät rikkaruohot kertovat, ettei uusi asukas vaivaudu taistelemaan niitä vastaan. Jatkan matkaani, voin jättää muistot jälkeeni.

Paljon istuskelua, bussissa, junassa.. Olen toivottaman huono suunnistamaan, viime metreillä lähden vielä väärään suuntaan. Lopulta pääsen perille, vain muutaman minuutin myöhässä. Suuntaamme esittelijän kanssa hissillä ylimpään kerrokseen. Vatsanpohjassa nipistelee. Esittelijä avaa oven.

Auringonvalo täyttää yksiön. Oho, minullahan on parveke. Lasittamaton, mutta on kuitenkin! Mitkä näkymät! Rempattu pikkukeittiö, rempattu kylppäri. Muut pinnat ovat aika nuhjuiset, edellisen asukkaan romuja lojuu siellä täällä. Välittäjä lupaa kysäistä jos ennen muuttoa saataisiin pinnat maalattua. Mielessäni jo sovitan sänkyä ja sohvaa paikalleen. Viherkasveja ikkunalaudalle. Mahtoiko siellä edes olla sellainen? Kahvinkeitin tuohon, ja... Sovimme olevamme yhteydessä aikatauluista.

Lähden kävelemään takaisin junalle, ja olotilani on hyvin vaihteleva. Naurattaa, sehän olikin kiva kämppä! Huokaisten helpotuksesta. Vuokrakin olisi paljon muita edullisempi. Melkein voisi tirauttaa kyyneleen, iso kivi harteilta. Kotimatka sujuu pään kohistessa ajatuksista. Hyvin menee, mutta menköön? Pieni pessimisti vielä käskee rauhoittumaan, kyllä joku vielä vetää maton jalkojen alta. Kyllä korttitalo kaatuu, kun joku asia nytkähtää väärään suuntaan. Hyssyttelen pessimistin omiin oloihinsa, ja matkaan vakikainalon huomaan. Olen uusien seikkailujen edessä. Jännittää.

Flunssaisen höpinöitä (punainen lanka kadoksissa luultavasti koko ajan)

Heissan kaikille. Yskä on pitänyt minua aamuviidestä asti enemmän ja vähemmän hereille, joten seitsemältä luovutin ja heräsin kahvinkeittoon.

Sain eilen lääkäriltä ma-ke sairaslomaa vielä, ja reseptiyskänlääkettä. Yöksi otettu 10ml auttoi, mutta aamulla en enää tehoa tuntenut. Oudosti (sattumaako?) olen lisäksi yskänlääkkeen nauttimisen jälkeen saanut molemmilla kerroilla nenäverenvuodon aikaiseksi! Tökötti lasketaan myös dopingaineeksi :D Onneksi en ole mikään urheilija.

Olen muutamana päivänä pohtinut, että onko tämä alkusyksy ollut jotenkin epätavallisen sateinen. Koko ajan tuntuu tulevan vettä alas. Päädyin kuitenkin siihen johtopäätökseen, että nyt kun meillä on koira, huomioin säätiloja pikkuisen tarkemmin ;) Aiemmin vesisateet eivät hetkauttaneet, kun ei ollut mitään varsinaista tarvetta mennä ulos. Nyt tunnen itseni aika mökkihöperöksi jos en käy ulkona, kuten nyt flunssassa on muutamia päiviä ollut. Onneksi mieheke on terve, ja ulkoilee Monan kanssa mielellään. Lisäsin ystäväni Mn (kannattaa vilkaista, suomalainen neitokainen muutti ISLANTIIN) innoittama tuohon blogin sivulle ikkunan, josta näkee millaista säätilaa täälläpäin on :)

Eilen käytiin vilkaisemassa uuden asunnon pihaa. Edelliset asukkaat muuttivat pois, ja nyt kämpässä tehdään pintaremppaa kuukauden (??) verran. Ja EI HYVÄNEN AIKA! Piha on aikamoinen projekti! Vaihdoinkin samantien mielessäni opinnäytetyöni aiheen mökin pihasta tulevaan pihaamme. On semmoinen viidakko tällä hetkellä, että raivaussaha tulisi käyttöön.. Edelliset asukkaat tuskin ovat viettäneet aikaansa pihalla, siellä on sen verran kokkasta nokkosta-rikkaruohoa-villiruusua ja ties mitä ja mistä levinneitä jättipensaita yms. Mutta toisaalta olen Hyvin innoissani. Soitankin tästä heti kellon lyödessä 9 asukastoimistoon, ja varmistan ja painotan, ettei kukaan vaan koske missään tarkoituksessa pihaan. :) Koska muutamme vasta marraskuussa, ja remontti on vain sisätiloissa, olettaisin että voin kuitenkin pihaa siistiä ensi kuun kaikessa rauhassa. Ehdin saamaan kuvamateriaalit ENNEN osiosta, hoitamaan perusjutut kuten nurmikon, rikkaruohot yms kuntoon, ja elättelen toivoa että teen tuon kaiken kuukauden sisään. Muuttaessamme ehdin vielä oletettavasti istuttamaan mökille suunnittelemani kukkasipulit pihan maahan. Mökille niitä on turha istuttaa, sepän toukat eivät ole mainittavasti edes vähentyneet.

Harmillisesti vuokralaisyhdistys, jonka sivuilta löysin hienoja vuokrattavia tiloja ja tarvikkeita, kaikkea remonttivälineistä urheilutarvikkeisiin ja pihankunnostusvälineisiin, lopettaa vuokraamisen lopullisesti juuri ennen muuttoamme , 28.10!  Asukastoimisto on irtisanonut yhteistyösopimuksen ja toimitilat... Miksi juuri nyt?? :D toivon hartaasti että tilalle keksitään samanlainen systeemi, ja mietin josko itsekin olisin tunkenut mukaan syyskokoukseen...

Nyt taidan herätellä Monan ja käydä pienellä aamukävelyllä. Aurinko alkaa paistamaan kunnolla puiden takaa, ja taivas näyttää selkeältä. Jos vaikka tällä kertaa muistaisin laittaa Monan nappulat likoamaan Ennen uloslähtöä. Tämä ei ole toistaiseksi suostunut syömään nappuloita kuivana, joten ajatuksenani on totuttaa se niiden makuun edes jossain muodossa, vaikka hyytelöruuan/koiranmakkaran seassa.

Aurinkoista syyspäivää kaikille!

Kaksio vaihtuu jälleen!

Sarjassamme nopeita liikkeitä, meille on nyt varattu Yo-kylästä kaksio, johon muutamme 1.11! :D

HURRRRRrrrrjaa! Olen pitkään sinne hinkunut, mutta mieheke lämpeni vasta nyt. Keskiviikkona laitoin hakemuksen, ikäänkuin kokeeksi, ja torstaina meille tarjottiin sitä! Tänään hyväksyimme sen, ja irtisanoimme omamme. HUH. vähän päälle kuukausi aikaa pakata ;)

Uusi kämppä onkin sitten Kaksio, 50 m² + piha :D

Nyt jatkan flunssailuani tyytyväisin mielin.


//p.s. Tulipa mieleen eka tenkapoo. Uudessa asunnossa ei ole tuota kylmäkellaria. Tuleekin kova metsästys että kenelle mahtuisi "muutama" pelargoni jemmaan..hmmm.

Syksyn kirous iski jälleen...

Siksi täällä ompi hiljaista. Eli flunssaa poden parasta aikaa. Sairaslomalla kotona. Nytkin olisi vielä periaatteessa voinut olla nukkumassa, mutta ärsyttävä yskä päätti herätellä jo kuuden maissa.

Toki hiljaisuuteen vaikuttaa myös uusi perheenjäsenemme Mona (hui, jo 2 viikkoa koiranomistajina!) ja viimeinen kouluvuoteni. Alkaa projektit polttaa bebaa niinsanotusti, eli kaikki erääntyneet projektit piti kaivaa esille ja alkaa oikeesti tehdäkin jotain. Ja jostain ne opet vaan keksii uusia.

Laitoin eilen ystäväni M:sta innostuneena asuntohakemuksenkin! Olen pitkään haaveillut Turun Ylioppilaskylän kämpästä, kaksiosta, jossa olisi pieni piha. Talot ovat suhteellisen hyvässä kunnossa, toisin kuin nykyinen "piilohome"-loukkumme. Olisimme lähellä suosittua koirapuistoa, parempien bussiyhteyksien varrella, jajaja.. Noh,  muuttaminen on tietyissä rajoissa ihan kivaa? :)

Nyt taaperran lämmittämään teetä ja pohtimaan millä lääkekaapin sisältä löytyvällä helpottaisin oloani seuraavaksi... Toivon kaikille muille vähempiä vesisateita ja terveitä päiviä!

Eilen tuli siivottua urakalla, ja pidettiin tuparit.  Oli oikein mukava ilta, tarjottavia jäi sopivasti, niitä on hyvä napostella kun vähän heikottaa ;)


Tässä meidän divaanisohvamme:

 Eteläinen ikkunalauta on aika buukattua, mutta mahtuuhan tohon vielä ;)

Asettelin kasveja parhainpäin tupareita varten, kirjahyllyn vieressä oleva kiinanruusu on aina ikkunanedessä, mutta nyt pääsi "turvaan" tuonne sivummalle.

Chilipuskankin raahasin makuuhuoneeseen turvaan, a)ettei kukaan huitaise sitä tai b) saa mieleensä alkaa syömään näitä omin luvin :P
 Vihdoin ja viimein Hot Lemon on kypsyttänyt ensimmäisensä. Toisissa on vasta hitunen keltaista, mutta ihan sama, on se ihanaa! ;)

Tämä päivä on varmaan aika rento ja rauhallinen, jos tuo mieheke herää henkiin jossain välissä, voisi viedä kauppaan tuon pullokertymän keittiöstä ;)