27.7.2010

Tiistaita

Inventaario on jatkunut. Jännästi muistuttaa taas sitä kun pienenä leikin verotoimistoa. Näpyttelen lukuja koneelle. Naputinaputinaputi. Tosin silloin oli kyseessä sattumanvaraisia isoja lukuja, ja joko naputtelin kirjoituskoneella tai vanhanaikaisella kassakoneella, jonka isovanhemmat saivat/ostivat jostain halvalla :)

Viime kirjoituksesta unohtuivat kokonaan!

Tämmöisiä kaunokaisia on alkanut kukkimaan 2kpl ! Olin jo ehtinyt unohtaa ostaneeni näitä alkuvuodesta. Niin kauniita. <3  'Flower Fairy White Splash' - ostin näitä kun ihastuin turun puutarhamessuilla "americana white splash'- lajikkeeseen. Toivottavasti tämä talvehtii hyvin.














Tässä tämä punainen taas. Lajikkeesta ei ole tietoa. Jos joku tunnistaa edes joksikin samannäköiseksi, kertokaa toki!
















Kukkapenkki mökillä (oltiin 16.7-18.7) . Rikkoja puskee uudesta mullasta, ja kukkapenkkiin istututetut "luonnonkasvit", muistaakseni puna-ailakit, ovat rehevöityneet huomattavasti isommiksi, kuin mitä kukkapenkin lähistöön jättämäni yksilöt. Ravinteiden kummallinen vaikutus ;)











 Mökillä oli todella kuumaa ja kuivaa, pulahdeltiin mereen pisin päivää, paarmat ja hyttyset kiusasivat olan takaa. Annoin "ylijääneet" juomavedet kukkapenkin asukkaille. Muuten kaikki olivat hengissä, yksi sammalleimu oli heittänyt henkensä. Jätin senkin vain paikoilleen.  Käytiin mustikkametsällä, mutta eihän sieltä mitään löytynyt, mitä nyt törmäsin maa-ampiaispesään! 

Huomasin isohkon katajan juurella muutaman mustikan, ja kurotin niitä poimurilla.... ja tajusin samantien että käden alapuolelta pöllähti ilmaan aika mukava parvi amppareita! X____X ampparit aiheuttavat jonkinlaista kauhua, mutta onneksi joku pikkujärki sai mut pysymään paikallani. Tai ainakin osittain. Nousin pystyyn, tipautin marjapuimurin ja ämpärin mättäälle ja peitin käsillä kasvot (kammoksuttaa eniten kasvon lähellä pörräävät), ja käänsin selän pesää kohti, en kuitenkaan ottanut askeltakaan. Jäin siihen sitten paikoilleni ja kiljuin suoraa huutoa kämmeniini kun pelotti niin paljon :D (nyt naurattaa, silloin ei). Mieheke oli kauempana ja tuijotti vaan hölmistyneenä että mikä muhun iski! Kiroilin oikein olan takaa ja ääneen, mutta nähtävästi paikalla pysyminen tuotti tuloksia (ja päällä oli saappaat, farkut, pitkähihainen huppari, huppu päässä), ei tullut yhtään pistosta. Seisoin jalat tutisten ja pumppu hakaten paikallani, kunnes pörinä hiljeni, ja otin muutaman hitaan askeleen kauemmas. Oli kyllä jalat löllönä! Mies sitten poimi pitkällä kepillä puimurin ja ämpärin pois pesän suulta.... hyihyi. muutenkin oli ampiaisia paljon liikkeellä, jos siideri jäi viideksi minuutiksi pöydälle ilman valvontaa, oli sinne jo hukkamassa yksi, saunan eteisessä lätkin niitä myös hengiltä useamman. Pysyisivät kukkasia pölyttämässä....

Ai niin ja tässä on tämä.. tämä ...nukkapähkämö!  uusi kasvu on jo lajille ominaista, kunnon nukkaista "lampaankorvaa" :) toistaiseksi ainakin siis viihtynyt.


















Nyt täytyykin hipsiä lukemaan uusinta Kotipuutarhaa ja Terassia (kuopion asuntomessujen pihoista), sekä Trendiä (kaikkeen sitä tulee rahaa tuhlanneeksi....) :D mukavaa viikkoa kaikille o/

25.7.2010

Sunnuntai-ilta

Taas on yksi viikko kesää takanapäin, harmillisesti ei saa aikaa pysäytettyä.

Alkuviikosta oli murheita siskon kanssa, eivätpä ne ole suuremmin ratkenneet, mutta tasoittuneet. Sisko on lainannut rahaa tyhmästi puolitutuille, luultavammin niitä euroja ei tulla takaisin saamaan. Kuten eräs viranomainen asiaa kommentoi "kalliimpi opetus, mutta sentään raha on vain rahaa"... Niin, ei henkilövahinkoja. Voisinpa tuon siskon tunkea muovikuplaan, jonnekin hiljaisten ja ihanien ihmisten saarelle, missä voisivat sen ansaitsevat asua ilman murheen häivää... : / Itse olen nuoresta pitäen opetellut itsenäiseksi. Siskon kohdalla olisi parempi, että äiti oli elossa, sisko voisi joko tämän helmoissa elellä vieläkin, tai ainakin olisi saanut paremmat opit tähän mennessä.... Noh, turha sitä jossitella, elämä on nyt ja tässä.

Töissä on ollut hiljaista, kelit ovat pitäneet asiakkaat poissa. On niin kuivaa ja kuumaa, etteivät puutarhurit kaipaa siemeniä tai työvälineitä. Ihmiset matkustavat, eivätkä osta uusia kasveja. Torjunta-aineita on mennyt eniten ;) ja tukikeppejä. Olemme aloitelleet inventaariota, perjantaina syötin koneelle varastosaldoja, silmät vaan lurpsahtelivat, homma oli sen verran pitkävetistä :D

Viikonloppuna piipahdin siskon ja miehekkeen kanssa kaupassa, ostin uuden kalenterin, sekä kasviokeräilykansion. Sisko tuli meille illaksi pelailemaan, ja aika vierähtikin mukavasti. Ikävämpi puhelu saatiin illan aikana, poliisisetä soitti miehekkeelle, että ollaanko kotosalla. Joku oli hipaissut autollaan meidän tien vieressä ollutta autoa. Mieheke lähti sitä selvittelemään, itse kävin uteliaisuuttani paikalla vilkaisemassa. Pientä painumaa ja maali kärsi vasemman etuvalon kohdalta, auto viedään korjaamolle huomenna, saa nähdä millainen lasku tulee.... ei meille onneksi :P

Muuten ollaan aika "tylsästi" elelty. Kotona olen kukkia koittanut vähentää, heitin kukkineet petuniatkin jo pois, samoin tomaatit (vihannespunkkia). Ollaan istuttu kerrankin kotona, on se kummallisen vaikeaa oppia sekin ;) Työviikkoja on vissiin 4 vielä edessä, odotan innolla perjantain palkkapäivää!

21.7.2010

Tarvitsen pihan

Yksiö ja 30 neliötä on palvellut meitä yllättävän pitkään, johan vuokraemäntäkin sitä juhannuksena ihmetteli, miten pitkään olemme tässä minikodissa viihtyneet. Koulun asuntolalla pääosin kouluajat asuessa, ja nyt kesätöiden tyhmien työaikojen (arkisin 10-18) kodin siisteyden ylläpito on.. kröh... vähän unohtunut :D Suoraan sanottuna meillä on ihan sairaan sekaista. Asuntolahuone piti tyhjentää kesäksi, ja kaikki se roina makaa nyt meillä vähien seinien vierellä, kaappien ja lipaston päällä... Osan kasveista heitin/lahjoitin pois, mutta edelleen meillä on ihan tarpeellista ja käyttökelpoista tavaraa ihan liikaa neliöitä kohti. Kaappi-/säilytystila on kaikki käytetty, se vähä mitä on.

Tässä puutarhaliikkeessä työskennellessä sitä sit hinkuis sitä pihaakin. Olen viime päivinä laittanut nettikauppaan uusia osioita, ja on vaan niin paljon kivoja kasveja. Kuten vaikka koristeheinä Jänönhäntä!Niin söpö!



Olen jo miettinyt ensi kesän kukkasia/kylvöjä :D Aitoelämänlanka oli kiva, kukki päivittäin uusilla kukilla, vaikka vihannespunkki siinä taitaakin majailla, lehtiä kellertyy päivittäin. Se vaan tarvitsisi paljon isomman tukisäleikön, mitä mulla on tarjota, ja on nyt ylhäältä kiertynyt itseensä kovin rumasti. Se kehittelee siemeniä, ajattelin napata niitä talteen. Jossain tulitikkulaatikossa pitäisi olla miinanköynnöksen siemeniä viime kesältä, en ole löytänyt :P Mutta ei köynnöksiä siis, korkeintaan jotain pensasmallista krassia ehkä. Jollei sitten laita amppeliin, alaspäin kasvamaan. Ainokainen mustasilmäsusanna on nyt metrin korkuinen, laitoin sen elämänlankojen viereen, saa puikkelehtia sinne joukkkoon.

Pelargoneissa on melkein jokaisessa nuppuja. Koitan saada yhdestä uutukaisesta kuvaa, niin herttainen kukinto sillä on. Tarvitsisivat miltein kaikki isommat ruukut, mutta toisaalta, menevät isoäidille talvetukseen, eikä sinne viitsisi viedä kovin isoissa ruukuissa kasveja, että mahtuvat ikkunalaudoille.









































Parveke on KAAOS. Luulin saavani sen alkukesästä edustavaksi. Mutta kukapa meillä kävisi sitä tarkistamassa :P Myrkytin eilen parvekekeen Karate-merkkiselle Myrkyllä. Myöhään illalla/yöllä, kun parveke on viilennyt, eikä näytä niin epäilyttävältä :D Kyseessä on niin tuju myrkky, että mullakin oli pitkät kumihanskat, pitkähihainen, huppu päässä, hengityssuojain jne. Sillä pitäisi päästä vihannespunkeista eroon.  Aitoelämänlanka ei ole kukkinut enää vähän aikaan, vaikka kukinta-aika pitäisi kestää syyskuuhun..


















Otin muutaman päivän töistä vapaata. Olen istunut kotona. Istunut ja miettinyt. Ollut ahdistunut ja itkenyt. Semmoinen aika taas. Pikkusisko huolestutti. Lainasi rahaa hyväsydämisenä aivan väärille ihmisille. Ja minä luulin voivani maailman poissa siskon kimpusta. Onneksi sisko sitten rohkesi minulle kertoa asiasta, kun tämä 26v yhäiti narkkarimiehensä kanssa jatkoivat siskon ahdistelua. En olekaan ollut niin raivoissani pitkään aikaan, jos koskaan. Ja surullinen. Siinä järjestyksessä. On raskasta olla "äiti" 3 vuotta nuoremmalle siskolle. Olen mietiskellyt mistä pitäisi hakea apua tähänkin dilemmaan. Noh, kattoo miten tästäkin mennään eteenpäin. Laitoin rahaa kerjääville asialliset viestit, että jättävät siskoni rauhaan, eivät ole tähän mihinkään yhteydessä, ja että jos jotain rahaa tulisi joskus takaisinpäin, sekin asia hoidetaan minun kauttani. Piti muutama tovi miettiä, että sain viesteihin asiallisen sävyn. Minussa asuu leijona,kunnon ärtyisä, läheisiään suojeleva, mutta onneksi on myös järkeä. Raha on rahaa, ja summa on semmoinen, ettei maailma siihen kaadu. Vaikka omani vähän tärisi taas, toivoisin niin, että olisi joku muukin katsomassa siskon perään... Rakas pikkusisko. Taidanpa juoda muutamat kupit kahvia ja jatkaa siivousta. Huomenna taas töihin. Hyvää mielenterveyttä kaikille <3

18.7.2010

Tänään taas vanhenin vuosilla,säikähdin, onneksi sisko on kunnossa...

Pysy aina pikkusiskona, älä koskaan liian kauaksi mene. Sinua, sinua rakastan, ei sitä aika, vuodet, kuukaudet, pois pyyhi, eikä muuta. Isosiskona sinusta aina huolehdin ja murehdin (toivottavasti turhia murheita). Yhdessä nauretaan naurut ja on monesti itketty yhteiset kyyneleet. Olkoon elämä Sinulle ihanaa, kulkekoon polkusi aurinkoisilla, valoisilla teillä. Olen tässä, lähelläsi, tukenasi ♥

Parempia bloggauksia tulossa, sisko saa opetella muotoilemaan viestejään paremmin. "oon pahassa pulassa, auta mua"- on kiellettyjen tekstiviestien listalla... Rauhoitu sydämeni....


//edit//niin, lisäyksenä, että siskolla ei tosiaan ollut mikään läheskään niin paha hätä/pula kuin mitä minä ehtisin pelkäämään..

12.7.2010

Helsingin reissu viikonloppuna

Ajeltiin miehekken veljen autolla (pieni punto, oli hieman ahistavaa näillä keleillä) lauantaiaamulla Helsinkiin, ja suunnattiin samantien Linnanmäelle. Itse en perusta hurjista laitteista, voin pahoin jo bussissa :D Keskityin kuvaamaan, istumaan varjossa ja syömään herkkuja ;) Muutamassa laitteessa sentään kävin, Vonkaputouksessa ja toisessa, missä kastui kanssa mukavasti. Oli ihanan viilentävää <3

Siellä oli myös hauskat "rautatieasemapatsaat" koristamassa ja pitelemässä maisemajunan kiskoja






























Sain vatsanväänteitä jo kun seurasin muiden laitteissa oloa :D
































Minä keskityin tarkastelemaan kukkaistutuksia, niiden kukkavalintoja, muotoja ja värejä. En oikein vaikuttunut muista kuin tästä, ihanan hauska idea.






























Linnanmäen jälkeen olimmekin kypsää kauraa, enemmän ja vähemmän uupuneita, pahoinvoivia ja jalatkin huusivat tallustelusta. Yövyimme miehekkeen veljen kaverilla, tai no tämän äidin talossa, Espoossa. Ihana talo, olisin halunnut kuvata sen nurkka nurkalta ja kopioida ideat sitten omaan kotiin aikanaan :D en kuitenkaan kehdannut :P Ilta meni grillatessa ja muutama olutkin tuli kumottua siinä lämpimässä kesäillassa..

Sunnuntaina käytiin Kiasmassa. Eksytin tarkoituksella seurani, ja vaelsin yksinäni ihastellan kaikenlaisia taideteoksia.


Jacob Dahlgren:  The wonderful world of abcstraction, 2009

Nauhoista muodostettu viidakko, johon sai koskea, kävellä sisään ja eksyä ;)














Kuvasin salaa jotakuta turistia, kun en itse itseäni saanut kuvattua :D Hilda Kozári: ILMA, Helsingin, Budapestin ja Pariisin tuoksu, 2003

Aivan ihana! Kupliin piti kumartua sisälle, ja jokaisen (kolme yhteensä) sisällä oli eri kaupunkien "tuoksut", niin kuin taitelija ne on muistanut. Tuoksujen kehittelyssä oli mukana pariisilainen hajuvesisuunnittelija Bertrand Duchaufour. Kozári toimitti hänelle kuvia asioista, joita piti tunnusomaisina kunkin kaupungin tuoksulle :) Kuplien katossa näki myös hämärästi heijaisteita dioista, jotka oli kuvattu kyseissä kaupungeissa. Jännää.




















Hilda Kozári: Vähemmistöpöytä, 2009

Pöydän jalat ovat suomalaisesta designklassikosta, pöytälevynä maalauskangas. Valkean pinnalla mustat huopapisteet, ne tuoksuvat somalilaiselta parfyymilta (näin sanoo opasvihkonen, en haistanut :D) ja muodostavat  pistekirjoituksella sanan 'minority' (vähemmistö). Teoksessa risteilee vihjeitä erilaisista arvostuksista ja kokemisen tavoista. Pistekirjoitus herättää halun koskea, mutta taideteokseen koskeminen on kielletty. Parfyymiäkään ei oikein voi mennä haistelemaan. Kuka on tervetullut tähän pöytään?














Siellä oli kaikkea ihanaa :) istuin hiljaa ja mietiskelin. Naureskelin Tero Puhan "Oikea tapa olla"-teokselle. Taiteilija kokeilee kameralle erilaisia tapoja sanoa kuluneita iskulauseita, lausahduksia jne, eri äänensävyillä, ilmeillä ja tavoilla. "Mä rakastan sua", "Tykkäsitsä", "Otat sä kahvii vai teetä?"... Oh, niin hauska, mielenkiintoinen! Kaunista.

Kiasman jälkeen kierreltiin Kampin ostoskeskuksessa, jossa oli kallista ja kauheasti kaikkea kivaa. Ostin 2 musta toppia, samaan hintaan kuin Turustakin :D Ajomatka takaisin oli yhtä, jollei tuskaisempikin kuin tullessa. Käytiin hiekkakuopilla uimassa. Nyt taas painetaan viikko töitä! Virkistävää viikkoa kaikille :)

5.7.2010

Turun keskiaikamarkkinoilta

Vanhan kirjaston edustalta

















Villisikoja!














Joksenkiin karmivia nää "koristeet"


















Hierontaa ;)














Söpöt minitossut!














Jälleen jänniä koristeita :D














Meripihkasiili!














Olisivatpa Turun kaikki talot tämmöisiä <3



































Täl puol jokke














Oli niin kaunis päivä <3


















Ruusuliisoja(=kerrottu ahkeraliisa) sävyittäin kävelykadulla


















Onnea tuova hevonen


















Kukkakauppa, jonka yleisilmettä/näyteikkunaa aina ihastelen














Nämä puiset lokit/mitälielinnut olisivat kivoja :) Taustalla orkidean hinta, aika kallista... Jostain kukkakauppiaan on palkkansa riivittävä?


















Markkinoilla on tullut käytyä monena vuotena, ja samaa tavaraahan siellä on vuodesta toiseen. Tänä(kin) vuonna ostin paahdettuja manteleita (sokerisia 2pussia ja valkosipulisia 1) ja paistettua possua juureksilla. Tällä kertaa possu oli jossain paperipussissa, mikä oli jotenkin tympeää, ei kovin keskiaikaista? Aiemmin se on tarjottu isolta ruisleivältä, joka taas on ollut ns. laudan päällä.. Ostin myös pesupähkinöitä! Olen kuullut ystävältäni niistä hyvää, niin ajattelin kokeilla. Maksoivat 6€ puolen kilon pussi, eiköhän se riitä näin aluksi, hieman markkinahintaa niissä varmaan on, kuten tuntui olevan muissakin tavaroissa. Vaikka maksaahan se käsityö aina :) Oli ihana ilma, ja oli mukava kävellä miehekkeen kanssa ja tarkkailla ihmisiä. Syötiin jätkskit kahvila Paawolla, ja käytiin ruokaostoksilla keskustassa. Siitä tallusteltiin kotiin jossa pakersin taas parvekekasvien kimpussa.

Epäilen että daaliassa saattaa olla ripsiäisiä, ja ihmeköynnöksestäkin on mustuneet uudet lehdet T___T puutarha-aerosolia ja provado-puikkoja käyttöön. Heitin kulahtaneet orvokit hetken mielijohteesta roskiin, ja iskin niiden tilalle verenpisaroiden hieman kasvaneet pikkutaimet. Muutamat tomaatintaimet heitin myös pois. Siirsin pari pelargonia isompiin ruukkuihin.

Töissä on KUUMA. Hiki virtaa ja olo on tukala, liikkeessä ei ole ilmastointia, mitä nyt etuovi ja takaovi auki (olenko jo maininnut sen?)... Tukkujen kasvivalikoima ei ole ihmeellinen, uusien kasvien osto liikkeesseen ei ole helppoa, kun ei ehditä itse paikalle tukkuihin... Viikonloppuna olisi tarkoitus suunnata Helsinkiin. Linnanmäelle ja Kiasmaan ainakin, saas nähdä saanko raahattua muita kasvitieteelliseen, vai pitääkö tehdä oma reissu omalla ajalla. Ehkä jonkin verran tulee shoppailtuakin, saa nähdä ;)

3.7.2010

Kesäkuvia

Eilen oli niin kaunis ilma! Kuten tänäänkin. Matkasimme perunkirjoituksiin, jossa ei työkaverin toiveista huolimatta, tullut mitään perintoä, vainajan vähäiset rahat eivät riittäneet edes viimeisten laskujen maksamiseen. En tajunnut miten kallista kuoleminen onkaan. Lisäksi paperihärdelli on uskomatonta, parikymppiä saa pulittaa virallisista papereista per, ja jokainen taho on koura pitkänä vaatimassa osaansa. Surullista.

Matka sujui mukavasti, kuvailin ihania maisemia auton ikkunasta,  ja toivoin voivani pysähtyä, kerätä kukkia ojien penkoilta, ja sitten muuttaa johonkin maalaishuvilaan ikuisiksi ajoiksi. Olen kauhea höpöttäjä automatkoilla, mieheke vaan vastaa muutamalla sanalla ohimennen. Tällä matkalla kerroin (taas) siitä, miten haaveilen eläväni joskus maalla, omavaraisesti.. Olisi aurinkopaneelia ja perunamaata. Kanoja ja sen semmoisia. Muistin myös maanviljelijän ikäviä puolia, luin joskus isoisoisäni päiväkirjaa. Joka päivältä merkitöjä tilan toimista, ja eräs talvi esim sikalassa oli niin kylmä, että siat meinasivat jäätyä. Oli jotain sorkkatautia, oman pellon viljat/heinät/rehut mitkälie oli halla korjannut, ja samaa vikaa oli muillakin. Eläimille ei riittänyt ruokaa, ja sitten kun viimeisillä pennosilla saatiin joltain ulkopaikkalaiselta ostettua, kuorma saatiin kotiin ja huomattiin sen olevan melkein syömäkelvotonta. Semmoisia merkintöjä.














Rypsipellot olivat jo keltaisia, haju toi mieleen frettien tuoksun :) Minulla on niitä joskus ollut 2kpl. Iso ikävä nousi mieleen, etenkin pienempää frettiä tulee ikävöityä, vanhempi fretti oli niin kova puremaan :/ varsinkin kun noilla pikkupedoilla on puruvoimaa, ja hampaat menevät helposti esim kynnestä läpi, nimim.kokemusta löytyy...





















Kävimme perunkirjoituksen jälkeen isän haudalla.




















































Ostin "meidän" liikkeestä muurikellon ja sille mielestäni hyvin sopivan ruukun :) On vaan kovin ikävää, että toisinaan hautausmailta varastellaan tavaroita, saa nähdä pysyykö tuo ruukku/kasvi siellä kauaa. Hautausmaa on tunnin ajomatkan päässä, joten harvemmin tulee käytyä siellä. Kerrankin oli niin lämmin päiä, ettei tarvinnut palella siellä, hautausmailla on aina niin kylmä...


















Illemmalla oltiin tyttöjen kanssa ulkona, aika railakas reissu oli. Nyt heikottaa ja väsyttää ;)

//muoks// Lisään vielä muutamia kuvia parvekkeelta

Pitäisi jaksaa siivota vielä ylimääräiset rojut pois, kiinnittää pari amppelikoukkua ja ehkä hylly tai pari ;)



















Seinustan hyllykkö, maahumala, pelargonia, hopeakäpäläkö tuo nurkassa mahtaa olla... en nyt muista. alhaalla pelargoni ja kirjorönsylilja :)


















Sain tämän pelargonin viime kesänä pistokkaana, talvetin sen isoäidilläni, aivan ihana <3


















Tämän ostin koululta :) muut pelargonit eivät ole edes lähellä kukkimista, muutama siemenestä kasvatettu, muutamia pikkutaimina ostettuja.. kasvavat kyllä huimaa vauhtia.














Missasin aitoelämänlangan ensimmäisen kukinnon! Noh, pitää olla tarkempi seuraavaa odotellessa :)


1.7.2010

Ei kovin puutarhapitoinen postaus :P

Piti oikein kalenterista tarkistaa, torstain puolelle vuorokausi vaihtui.

Töissä pakerretaan tasaista tahtia, huomenna on extrahommia, veroprosentin vaihtuminen pitää huomioida hinnoissa. Tänään olen lähinnä kastellut, nyppinyt, palvellut ja päivittänyt hintalistaa. Muutamia uusia kasveja saapui, ja yllätyin miten kivalta tulilatvat näyttivät, aivan aliarvostettu kasvi!

Mahtavia muurikellojakin saapui, mietin jos ostaisin itse muutaman, veisin isän haudalle. Sinne suuntaan suunnistetaan perjantaina, isän enon perunkirjoitukseen. Kiinnostus nollassa, mutta mitäpä sitä velvollisuudentunnolleen voi. Sitä puolta itsessäni olenkin miettinyt viime kuukausina. Että onko se plussa vai miinus... jälkimmäisen kannalle olen taipunut, kannan niin paljon huolta ja murhetta, sekä vastuuta muidenkin edestä. Vanhempien menetys nuorena laski raskaan viitan harteille, kun koitan jongleerata lähipiirini ihmisten murheilla, tekemisillä, omilla ongelmilla, vastuilla ja tehtävillä...

"Onneksi" sentään osaan sulkea pois yhteiskunnalliset ongelmat! Tiedostan nälänhädät, sodat ja luonnon tuhon, mutta en sentään matele maata myöden niistä ahdistuneena. Murehdin sitten vain siitä, löytääkö sisko itselleen aikanaan miehen, miten isoäidin leikkaus (josta kuulin siskolta sivulauseessa) mahtaa mennä, miten pärjää pappa/mamma aikanaan jos toisesta aika jättää, kuka huolehtii isän toisesta enosta, kun tämä vuosi vuodelta vanhenee, onkohan tädillä kaikki kunnossa, palaten välillä arkisempiin murheisiin, miten oma suhde jaksaa, muuttuuko se ajanmyötä, onko meillä tulevaisuutta, mistä löytyisi isompi asunto, pitäisikö sitä käydä lääkärillä näyttämässä sitä ja tätä, miten tämän painonhallinnan (sitä ei ole) saisi kohdalleen... Loputtoman romaanin saisi aikaan siitä, mitä murehdin pienessä mielessäni. Kummasti sitten tulee istuttua koneelle ja käynnistettyä jokin hyödytön peli, johon uppoutua. Aivot narikkaan, nyt keskityn loppuillan pahisten tappamiseen ja tavaroiden siirtelyyn. Niin se tämäkin ilta tuli vietettyä. Ja nyt nääntyneenä ja ärtyneenä nukkumaan, herätäkseni huomisaamuna viime tingassa, vastenhakoisesti raahautuen töihin.

Osan kasveista olen kantanut jo roskiin. Huonoimmat huostaanotetuista orvokeista, ananaskirsikan honteloita taimia, muutamat kärsineet chilit... Vielä ei edes huomaa että kasveja olisi vähemmän :D