9.8.2017

Ja mites sitten kävikään!

En minä kauas lähtenytkään. Isompi ratas lähti liikkeelle, ja sainkin oman alan vakipaikan, ihan Turusta. Monet suunnitelmat ja päätökset piti uudellenharkita ja vaihtaa, ja tässä sitä ollaan! Jätin stressivapaamman työn ja "uuden alun" houkutuksineen. Nyt on uusi yksi (parvekkeella), semistressaava alan työ ja  ja.. niin. Siinä onkin ollut tarpeeksi tähän asti.

Kesä on mennä porskuttanut, enkä tiedä olenko ehtinyt siitä nauttia ihan niin täysin siemauksin. Uusi työ on ollut voimia vievä, halu pärjätä ja osata on suuri, ja toisaalta se on hyvin energiaa vievää. Toisaalta, nyt kun selasin tätä kirjoitusta varten kuvia, niin olenhan minä ollut menossa pää kolmantena jalkana, äkkiä ne vaan unohtaa!

Saaristoretket aikaisin keväällä, kun ei vielä ollut lehtiäkään puissa. Talviturkki tuli heitettyä.



Uusi koti, samat kalusteet


Kirjopikarililja

Tuli niistä syksyn sipuleista kaikenlaisia tulppaaneja ihastuttamaan

Ukkolaukatkin kukkivat komeasti. Täytyy nyt syksyllä antaa niille enemmän peitettä, sipulit olivat niin pinnassa että nämä kaatuilivat painavan kukintonsa kanssa sinne tänne.


 Alkukesän herkkuja uuden työpaikan tyky-tapahtumassa


 Maarianhaminassakin kerkesin käymään

Suomi täyttää 100v, ja olen koittanut bongata/tunnistaa 100 lintulajia. Taitaa olla 60 kasassa vasta ;)

Tässä pörhentelevä tylli.



Arki on ahertamista, haluan näyttää kykyni, pärjätä, oppia ja valloittaa paikkani työpaikalla. Kerrankin minussa on herännyt halu tehdä töitä! Kohota uralla! Puutarha-ala on minulle Rakas. En koskaan kadota sitä elämästäni, ja se on mitä mainioin vastapaino arjelleni, vaikka siinäkin on haasteensa, eikä mitään saa ilmaiseksi. Jos kaikki vaikuttaa sujuvan, niin useimmiten jokin on jo pielessä. Tämän huomasin kun satuin katsomaan epätavallisessa kulmassa raparperin lehteä. Heeeeerranjestas, sehän oli kääntöpuolelta ihan MUSTA. Mustana kirrrrvoista. ärräpäät vaan lenteli kun kaivoin mäntysuovan ja paineruiskun esiin. Kuivassa kumpareessa ovat kaksi rapaperperia olleet oivia hyökkäyskohteita. 


Tässä ovatne oman onnensa nojassa kasvaneet raparperit, oikeanpuolleinen pensasmainen on viime syksyn alelöytö, euron maksanut syysraparperi 'Livingstone' ja vasemmanpuoleinen on 'Timberley Early', se on on tuottanut kivasti satoa jo näin ekana vuotenaan.


En ottanut ennen-kuvaa, mutta tässä on lehdet tolu-pesun jälkeen. Luovutin sitten jo ja nappasin isoimmat varret vaan syötäviksi (tuli namia kiisseliä, ilman kirvoja), lehdet nakkasin kompostiin. YYYH.


Nyt pitää jo rientää unten maille, halusin vain piipahtaa kertomassa kuulumisia :)

12.4.2017

Odottelua

Otsikon mukaisesti olen nyt aikamoisessa odottelu-vaiheessa. Vuokra-asunto uudessa kaupungissa remontoidaan, ja kukaan ei osaa sanoa minulle aikataulua. Työt olisi tarkoitus aloittaa pääsiäisen jälkeen. Voi apua kun stressaa tämmöinen peukaloiden pyörittely! Onneksi olen voinut tuttavan pihassa hääriä, ja aurinkokin on pilkahdellut. Puutarhamessuillakin tuli pyörähdettyä Turussa. Helsinki ja Tukholma saavat jäädä tältä vuodelta.

Lumikelloja


Olen viime vuosina innostunut entistä enemmän linnuista, niiden tunnistamisesta ja talviruokintaakin pidin ystävän pihassa. Ruokinnalle tuli vähän aiempaa aikaisempi lopetus, kun jokin otus hajotti automaatin maaliskuussa. Naapuristossa oli muillakin ruokintaa, niin eivät jääneet nälkää näkemään.

Harmaapäätikka vieraili todistettavasti pariin kertaan talipalloautomaatilla talvella, silloin en vaan saanut siitä kuvaa. Tämäkin otos oli harmaana usvaisena päivänä, ikkunan läpi. Komea tipu,


Messuperjantaina Turku peittyi lumikerroksen alle


Otin minimaalisesti kuvia messuilta, kun viiletin paikasta toiseen aikamoisella kiireellä. 
En oikein saa suurempia kiksejä näistä perusmessuista, ja ehkä siinä sitten menettääkin yksityiskohtia tms..


Näin tuttuja, vaihdoin kuulumisia ja shoppailin hieman.... mutta ensimmäisenä hoidin itselleni tietysti Mannerheimin omena-lajikkeen vartteen! ;) Siitä kepistä ei nyt ole vielä kuvaa, mutta sisähoidossa silmu on jo vihertynyt, erinomainen merkki!


Pikaräpsy ostoksistani, mehikasveja sai 4kpl 10€, joten mukaan lähti kattomehitähti, partamehitähti, marmorimehitähti ja mehitähti hybridi 'Othello'. Valkoinen kylmänkukka oli myös niin herttainen, että piti sellainenkin saada. Ystävän pihaan :D Kerkesimme viime keväänä Örön lännenkylmänkukkia ihastelemaan, tämä olisi oiva muista siitä. Ostin myös pussillisen kielonjuurakoita.


Ikkunalaudalla alkaa olla ahdasta, siemenkylvöt ovat päiväysvanhuudesta huolimatta itäneet liiankin hyvin!

Samettikukkia

Tässä on jokin jännä ilmiö peräkkäisissä kuvissa. Toisen kepun härmesalviat (kepin yläpuolinen osa) ovat samaa siemen-kylvöerää, kuin alemman kuvan lähempi sininen keppu. Kasvutahti on aivan eri!


Taaemmassa kepussa on päivänhattuja tms.


Pelargonian pistokkaita



Kävin samaisena viikonloppuna myös pihastelemassa Viherlassilassa. Kauppias itse oli jalkatunut myymälään, paljona avuliaita myyjiä, ja olipa tarjolla myös ilmaisia hodareita ja ihastuttavasti kaikenlaisia taimia jo myymälä pullollaan! Tämä ei ollut mikään maksettu mainos, minusta oli vain kiva, että puutarhamyymälä on aktiivinen keväällä. :)


Mukaan lähyi tarjoustaimina aikainen raparperi Timberley Early, köynnöshortensia ja Miss Bateman-kärhö


Jahka yöpakkasten riski nyt vain pysyisi poissa, kevätruiskuttaisin pikaisesti herukkapensaat. Ne olivat NIIN täynnä kirvoja. 

Muuttoni vuoksi hillitsimme hieman pihasuunnitelmia, ja alkuperäisen kolmen kasvulaatikon sijaan pihaan tuli nyt vain yksi, enkä tee vielä tämän yhteyteen laatoitusta huoltopoluksi. Kehikko on Biltemasta, perusvaalea, jonka tuunasin sitten ystävältä löytyneellä puuöljyllä tämän pyynnöstä. 


7.4 oli lähistöllä liikkellä jo monia nokkosperhosia heränneenä talvihorroksesta!


Syksyn aherrus palkitaan? Naapureiden tontilta kulkee peuroja, mutta en ole näitä suojannut, toivottavasti saavat kukkia rauhassa...



27.3.2017

Kun pyörät lähtevät pyörimään...

Sitä mukaa kun valo on alkanut lisääntymään, ja päivät pitenemään, on kaikki  muukin elämässäni alkanut kulkea nopeampaa eteenpäin.Talvella oli hiljaista, aika mateli kuin kohmeinen lisko. Arki oli puurtamista, koulujuttuja, lukemista ja laskemista, iltaisin sitä käpertyi vaan viltin alle voipuneena.

Nyt tuntuu kuin en itse olisi ihan vielä herännyt tuosta kohmeesta, mutta kaikki ympärilläni liikkuu suhahtaen ohi. Kuin vesi koskessa. Oli harjoittelujakso toimistolla, oli hiihtoloma Teneriffalla. Lähetin työhakemuksia, näytöt suoritin kiitettävästi, harjoitettelujakso päättyi, pääsinpä työhaastatteluunkin. Valmistujaispäivänä laittauduin parasta aikaa, kun haastattelun järjestänyt taho soitti, ja kyseli miten haastattelu oli mielestäni sujunut. Kerroin sen menneen mielestäni hyvin, vaikka minua olikin jännittänyt. Toimiston väki oli vaikuttanut mukavalta. Hyvin se oli kuulemma mennytkin, paikka olisi minun! Loppuvuodeksi töitä!

Valmistujaisissa oli helppo hymyillä, todistus täynnä kiitettäviä, työpaikka tiedossa. Ystävänikin pääsi paikalle, ja toi ruusuja. Lounastimme mieluissassa paikassa. Päivä oli mitä mainioin. Seuraavaksi riittikin tutkimista. Työn perässä pitäisi muuttaa, asuntojen selaamista yömyöhään, laskelmia, tilin saldon tuijottamista. Asuntojen hinnat olivat kovin korkealla pk-seudulla. Lähetin kuitenkin kyselyjä, soittelin ja viestittelin. Välissä vierailin isovanhemmillanikin, kerroin heille kautta rantain hakeneeni kauemmas töihin. Valmistelin ja kerroin miten olin asioita suunnitellut. Toisena päivänä sitten kerroin oikeastaan saaneeni jo tuon paikan. Isoäiti itki ilosta.

Kotiin päästyäni aloitin inventaariota. Tässä asunnossa olen viihtynyt reilut kaksi vuotta, ja taas on kertynyt lisää tavaraa nurkkiin. Hamstrausgeeni on suvussamme vahva, mutta eihän ihminen tarvitse puoliakaan siitä, mitä luulee tarvitsevansa. Kuka näitä kiviäkin on hyllyille kantanut? Monetko kengät sitä oikeastaan tarvitsee? Mustia mekkoja on useammalle hengelle. Alennusmyyntien sukkahousulöytöjä. Postikortteja. Johtoja. Lankoja. Tämä nappi kuuluu siihen takkiin, onkohan minulla sitä edes enää? Siirtelen tavaroita pahvilaatikoihin.

Asuntojen hinnat ovat kovia, enkä julkisilla voi lähteä jokaiseen arkinäyttöön. Pitäisi pitää pää kylmänä. Juoksen virastoissa selvittelemässä asioitani, mutta osaksi pitää vain odotella vastauksia, päätöksiä. Koitan pyhittää illat rentoutumiselle, olen ystävän talovahtina, lämmitän saunan, varaan kampaajan. Sekoilen päivissä ja ajanvarauksissa, unohdan omat avaimet omaan kotiini, tämä on kiva huomata kauppakassien kanssa illalla. Odottelen rappukäytävässä 45minuuttia ja suuntaan taas seuraavalla bussilla ystävän talolle. Aamulla bussilla takaisin, huoltomies päästää minut omaan kotiini. Epäilys kalvaa takaraivossa, haluanko minä lähteä tutuista nurkista, mukavuusalueeltani. Jos vain jäisikin tänne, onhan tässä semmoinen vakikainalo ja ehkä sitä löytäisi töitä aikanaan... Puistelen epäilyksen ääniä päästäni, välillä on heittäydyttävä, kyllä asiat selkenevät.

Saan asuntotarjouksen. Sovimme näytön parin päivän päähän. Asunnosta ei ole kuvia, ei edes pohjapiirrosta. Varaan silti matkaliput, ja koitan olla ajattelematta millaisia ovat kamalimmat kohtaamani vuokraloukot. Sellaiset ummehtuneet, hämärät, missä seinät ovat kellastuneet edellisten jäljiltä, missä on kosteaa ja tahmaista. Missä keittiöön mahtuu vain liesitaso, ja jääkaappi on mikronkokoinen.... Taas meinaan olla pessimisti, pyh.

Illan katselen elokuvaa ja samalla niputan pinoiksi kertyneitä papereita kansioihin. Muistoja, virallisia lappuja, koulupapereita, laskuja. Ehkä 5 vuoden takaisella lehtitilauslaskulle ei ole enää tarvetta? Muistelen papereita katsellessa, ja mieleen juolahtaa, että olisipa äiti näkemässä. Pitääkin käydä äidin haudalla ennen muuttoa. Ehkä voisin viedä leikkoruusuja, samanlaiset kun sain valmistujaisissa... Hetken mietittyäni päätän ostaa ruusut uuteen asuntoon aikanaan, ei äiti hautausmaalla minua ja kukkasia odota.

Matkaan näyttöön aurinkoisena päivänä.  Käyn ennen bussimatkaa vilkaisemassa entisen asunnon takapihaa, ohimennen. Matkalla ohitan tuttuja nurkkia, mutta perillä ei. Ei se ole enää minun, tai meidän pihamme. En pääse vilkaisemaan sen enempää, takapihalla istuu tyttö tupakalla, pidellen kissaa valjaissa. Uusia asukkaita, uusia tarinoita, piha on harmaa ja viime vuotiset pitkät rikkaruohot kertovat, ettei uusi asukas vaivaudu taistelemaan niitä vastaan. Jatkan matkaani, voin jättää muistot jälkeeni.

Paljon istuskelua, bussissa, junassa.. Olen toivottaman huono suunnistamaan, viime metreillä lähden vielä väärään suuntaan. Lopulta pääsen perille, vain muutaman minuutin myöhässä. Suuntaamme esittelijän kanssa hissillä ylimpään kerrokseen. Vatsanpohjassa nipistelee. Esittelijä avaa oven.

Auringonvalo täyttää yksiön. Oho, minullahan on parveke. Lasittamaton, mutta on kuitenkin! Mitkä näkymät! Rempattu pikkukeittiö, rempattu kylppäri. Muut pinnat ovat aika nuhjuiset, edellisen asukkaan romuja lojuu siellä täällä. Välittäjä lupaa kysäistä jos ennen muuttoa saataisiin pinnat maalattua. Mielessäni jo sovitan sänkyä ja sohvaa paikalleen. Viherkasveja ikkunalaudalle. Mahtoiko siellä edes olla sellainen? Kahvinkeitin tuohon, ja... Sovimme olevamme yhteydessä aikatauluista.

Lähden kävelemään takaisin junalle, ja olotilani on hyvin vaihteleva. Naurattaa, sehän olikin kiva kämppä! Huokaisten helpotuksesta. Vuokrakin olisi paljon muita edullisempi. Melkein voisi tirauttaa kyyneleen, iso kivi harteilta. Kotimatka sujuu pään kohistessa ajatuksista. Hyvin menee, mutta menköön? Pieni pessimisti vielä käskee rauhoittumaan, kyllä joku vielä vetää maton jalkojen alta. Kyllä korttitalo kaatuu, kun joku asia nytkähtää väärään suuntaan. Hyssyttelen pessimistin omiin oloihinsa, ja matkaan vakikainalon huomaan. Olen uusien seikkailujen edessä. Jännittää.

6.3.2017

Reissukuvien välissä keväthaikeutta

Hupsista heijaa vaan kun jotenkin kummasti sitä tuli laitettua vuoden eka puutarhatilauskin!

Pikkutaimista valitsin valkoista siniviuhkaa paahteisemmalle paikalle


 Varjon istutukseen riippaverenpisara Sir Matt Busbya



Sekä hopeavitjaa ja hopeakäpälää


Hyötykasveista tilasin valmiiksi perus-Timo-perunaa, ja keltaista kirsikkatomaattia.


Omaa pihaa en vieläkään omaa, mutta sain ystävän pihaan aika vapaakädet ensi kesäksi.

Ammattitaitoani on arvostettu, ja viime vuonna käynyt auttamassa tässä pihassa, leikkasin omenapuita, suunnitelin syksyllä muutamat kukka/perennapenkit, lannoitin ja leikkasin marjapuskia, syksyllä istutin pisin pihaa n. 70 kukkasipulia.. ja sitten vielä alelaarilöytöjä toiset 60! , ja nyt on suunnitteilla vähän lisää kasveja:)


Ajatuksenani on myös kevätruiskuttaa herukkapensaat, vaikka kirvat kulkeutuvat Suomeen etelästä tuulienkin mukana, epäilen että viime sesonginkin epelit ehtivät munia ikävästi ystäväni pensaisiin. Onko harvaksi jääneillä lukijoillani kokemusta aiheesta?

Toinen suunnitelmaosio on perustaa hyötykasvikoholaatikoita pari kappaletta pihaan. Toiseen tulisi perunaa sen kilon verran  (tässä vaiheessa havahduin, etten enää hahmota miten isolle alalle tuo kilo menee), toinen penkki onkin jo osittain olemassa, siellä kasvaa ruohosipulia, raparperia, ja ajattelin hankkia siihen hillittykasvuisen pensasvadelman! 

Mallikuva pensasvadelm Ruby Beautysta:


Näin siis ajatuksissa, täytyykin ottaa tässä mitta, kynää ja paperia käteen, että mahtuuko nämä kaikki pihaan oikeasti sulassa sovussa... Tuuli puhaltaa vielä hyytävästi, katupöly on kaikkialla, pihat jäässä ja nukuksissa, mutta puutarhuri jo hyrisee ;)

Mitäs muilla on suunnitelmissa?


28.2.2017

Reissukuvia, osa 2

Santa Cruzissa oli kaunista katseltavaa, meillä oli vain pintaraapaisu.

Syklaameja puistomaisen kävelykadun varrella


Ihanassa keskuspuistossakin olisi riittänyt katseltavaa, tässä suihkulähde


Iso matala allas

Venesatamassa minun katseeni usein kohdistuu veden asukkeihin ja pohjakiviin, kun matkaseura kuvaili veneitä :D



PALMETUM (mm. 3D-katselumahdollisuus)

Tässä hieman ilmakuvaa rakentamisvaihteesta, räpsäisin lasivitriinissa olevasta kuvasta kuvan. 70-luvulla tämä oli vain jätemaata/kaatopaikka. -83 se suljettiin, ja 40metriset jäteläjät jäivät rantaan levittämään lemuja ympäriinsä. Asia jäi kuitenkin, ehkä hieman espanjalaistyylisesti "odottamaan". 90-luvun alussa löytyi maataloustieteilijä- taitelija-palmufani Manuel Caballero suunnittelemaan parempaa käyttöä tälle läntille. -96 alkoivat rakennukset, ja 2014 saatiin se avatuksi yleisölle! Väliin mahtuu HIEMAN työsarkaa!





Maisemia riittää 






En kännykälläni räpsinyt kaikesta kuvia, kun tiesin etteivät upeat kasvit yksityiskohtineen vain ikuistu linssin läpi niin hienosti, että kuvaus kannattaisi. Keskityin nauttimaan perhosista, harjalinnuista, haukoista, liskoista, ja kasveistakin omin silmin ;)



Seuraavana päivänä jouduimme toteamaan, ettemme pääse Teide-tulivuorelle, koska ylhäällä oli niin kovat tuulet, etteivät huipulle vievät kaapelivaunut olleet toiminnassa. Hurautimme autolla sitten vuoristoteitä kohti pohjoisen pääkaupunkia, ja ohimennessä pysähdyimme yhteen googlettamaani puutarhamyymälään, Lalyfloriin. Tämä oli ekaa paikkaa paljon.. sekaisempi. Oli kesäkukkia, ja pikkutaimia, ja viherkasveja, ja muutama jyrsijä myynnissä eläintarvikeosastolla ja pihakasveja.. 


Orkideat olivat ainoat kasvit, jotka olivat yhtä hinnoissaan Teneriffalla, kuin mitä koto-Suomessakin. Tuonti saarelle on varmasti aika hintavaa.

36€ cattleya



Sisustustavaraa oli PALJON. Harmillisesti kukkasipuleja oli vain muutamaa perussorttia, ja samoin siemenpusseja. Kirjallisuutta oli myöskin, mutta PAKSUJA opuksia, ei mitään mahdollisuutta saada mahtumaan meikäläisen kilorajoihin... Sinne jäivät :P