Että yhden ihmisen kommentti voikin aamutuimaan "pilata" koko aamun. Argh. Ja nyt takaraivossani vielä ääni nakertaa, että sen ihmisen kommentti taisi osua vielä arkaan paikkaan/oikeaan, kun se näin nakertaa. UFFFF!

En oikein tunne itseäni. Sisällä kytee kauhea raivo nykyisin. Suuri suuttumus. Narisen vielä pahemmin mitä teinivuosina. Mutta kun kaikki "vääryydet" tuntuvat niin kamalilta. Pienikin kompastuminen aiheuttaa suuren suuttumuksen. Jossain vaiheessa koitin päästä eroon "no ei mulla oo väliä"-tavasta siihen, että ilmaisen mitä haluan, ja miten haluan. Ja nyt on semmoista pikkulapsen kitinää kun kaikki ei mene Just silleen kun haluan. ÄRRINPURRIN. Ja nykyisin oon vielä niin räjähdysherkkä, ihan ku oisin valeltu bensiinillä, pieniki kipinä aiheuttaa leimahtamisen. Ainakin miehekkeelle, muiden kanssa oon vissiin vieraskorea.... Pitäisi mennä tutkituttamaan päänuppinsa, en tykkää olla tälläinen.

Siinä tämän aamun mietiskelujä. Saavuin eilen illalla isovanhemmilta kotiin. Mukanani pakettiautollinen tavaraa. Siskolle vietiin uusi kirjahylly, ja otettiin vanha meille. Lakanaa, petivaatetta ++ oli kasseissa ja pusseissa. Vanhimmat veimme uffin laatikkoon, sori nyt vaan mamma. Itsellä on hyvä mieli siksi, että nyt isovanhemmilla on Vähän enemmän tilaa liikkua. Vaikka eihän tuo pakettiautollinen vielä ollut mitään, sitä tavaraa on Mielettömästi. Yksi huone on lattiasta kattoon vain täynnä tavaraa pusseissa, laatikoissa ja kasseissa. ja kun mitään ei saisi laittaa pois. Se Hobby Hallin ilmaispussukka, josta on vetoketju rikki ja sisällä ollut varmaan vuotava mustekynä.... Sillä on TUNNEARVOA.

Myöskin sama kaikilla meidän vanhoilla leluilla. Niilläkin, joista minä, eikä siskoni, emme välitä, emmekä halua säilyttää. Minulle on aikanaan ostettu "hieno" keinuhevonen. Sillä on semmoinen samettinen tummanruskea pinta, lasisilmät ja kaikkea....Sääli vaan, että minä kammoan sitä yli kaiken. Näin siitä koko lapsuuden ajan ahdistavia painajaisia, missä se yritti tappaa minut, juoksin sitä karkuun pitkin unien peltoja ja metsiä... En tasan tarkkaan halua sitä itselleni! Siellä se autotallin kopissa odottaa...

Muuten oli mukava nähdä, että tavaramäärästä huolimatta oli elo mukavaa. 25-vuotias televisio oli sanonut sopimuksensa irti, ja sen tilalle ostettiin uusi taulutelevisio. Kaukosäätimessä oli tosin varmaan lähemmäs 30 nappulaa... Noh, saavat television päälle ja pois, sekä säädettyä ääntä, kai. Harmitusta aiheutti se, ettei tuosta televisiosta saa virtaa kokonaan pois, paitsi jos ottaa töpselin seinästä... Vanhan television lupamakso maksoi alkuaikoina kuulemma 12 000markkaa ja sitä oli parhaimmillaan katsomassa 40 henkeä tupakeittiössä :) ja maanantaisin ei tullut lainkaan lähetyksiä. Semmosta.

Nyt pitää juoda kahvit ja häärätä että saan asunnon kuntoon ;)