Huh mikä viikko! Kukkasidonnan näyttö -> pitkä kirjoitus

Nyt on kyllä väsynyt olo, viikko tuli painettua enemmän ja vähemmän stressaavissa tilanteissa, mutta selvisin!

Tiesin kyllä viime viikolla, että meillä on viikolla 9 todennäköisesti kukkasidonnan koe. Pelkäsin sitä etukäteen, kun en hallitse tekniikkaa jne... mutta minulla ei ollut hajua, miten laajasta näytöstä oli kyse!

Maanantaina saimme kuulla viikon ohjelman:

Maanantaina olisi tunti aikaa suunnitella, mitä leikkokukkia tulee tarvitsemaan sidontatöissä, ja sitten suunnitelma piti esitellä opettajalle ääneen. Tämän jälkeen lähtisimme pakettiautolla kukkatukkuun ja meillä olisi tunti aikaa kerätä tarvitsemamme materiaalit.

Tiistaina olisi koko päivä aikaa tehdä 1 kimppu, ja pöytäasetelma, opettajan valitsemiin astioihin.

Keskiviikkona olisi vain tekstausta, ei mitään koejuttuja, mutta torstaina pitäisi tehdä surulaite! Siihen oli aikaa 6 tuntia. Perjantaina saisimme kuulla opettajan arviot töistämme.

....voin kertoa että iski pieni paniikinpoikanen! :D Surulaitteen tekoa oli kokeillut Kerran, ja sehän oli semmoinen vääränmallinen ja tökerö.. Kimpuista tulee aina liian pieniä ja tiivitä... Huh huh. Mutta mikäs siinä auttoi, kun alkaa selaamaan tukkulistaa.

Valitsin helpoksi havaitsemani tien, ja samat kukat kaikkiin kolmeen. Valkoista ruusua, vaal.vihreää neilikkaa, morsiusharsoa, jänönputkea, ja asetelmaan ja hautalaitteeseen vielä valkoista asteria. Kukat haettiin tukusta, ja käsiteltiin (imupinnat ja lyhdet yms pois jos tarpeen) maljakoihin kylmiöön.

Kukkasidonta alkoi tiistaina 8.15. Luokassamme on tällä hetkellä vain 9 oppilasta, ja sitä tulee väkisinkin verrattua itseään muihin. Toisilla on jo paljon kokemusta kukkasidonnasta, kun he ovat olleet esim kukkakaupassa työssäoppimassa, kun itse olen ollut puutarhaliikkeessä, ja siten tehnyt kimppuja vain koulussa. Toisilla on myös alunperinkin ollut tekniikka hallussa ja silmää kukkasidonnassa :) Siinä sitten itse vain  pyörittelee kukkia käsissään ja kiroilee mielessään, että miksi tämä näyttää tältä! Sitten sattuu vilkaisemaan vierutoveria, ja tällä on jo kolme kertaa isompi, upea kukkakimppu miltein valmiina! Toisella kimppujen teko menee jo ns rutiinilla, ja eihän työelämässä olekaan mitään monta tuntia aikaa tehdä tilaustöitä tai myyntikimppuja, niissä pitää olla reipas tahti.

Kimppu sai olla väri-ja materiaalivalinnoiltaan millainen tahansa, mutta opettaja oli valinnut maljakon, johon kimpun piti sopia. Lisäksi asetelman ja kimpun piti "sopia yhteen", eli jos olisi ollut jokin tilaisuus, johon ne olisi tilattu, ne eivät riitelisi keskenään. Harmillisesti on tullut kuvanneeksi muiden töitä, niissä olisi enemmän katsottavaa. Mutta ainakin te harvat lukijat näette millaisia kimppuja EI tehdä ;D Tässähän tämä lopputulos.

Opettajan arvio:
Kokonaisvaikutelma: liian pieni annettuun maljakkoo, istuu kuitenkin hyvin. Harsokukkaa toispuoleisesti. Muoto: Profiili: vajaa, ei puolipyöreä, hahmomuoto päältä puutteellinen. Väri: Vihreä/valkoinen väri hallitsee selkeästi, hyvä! Tekniikka, spiraali: Kaikki varret spiraalissa, imupinnat puutteelliset, varsissa hieman epäpuhtauksia. Sidoskohta liian löysä. Arvosana (1-3): 2

Eli aikalailla samoja huomioita, kun itsekin arvioin. Tosin en huomannut huonoja imupintoja ja sotkuisia varsia, harmittaa hutilointi. Oma moka, aloin kiirehtimään, kun muut olivat jo siirtyneet tekemään asetelmaan, ja pelkäsin etten saa sitä valmiiksi, jos pyöritän kimppu käsissäni lopun päivää. Opettaja mainitsi (käytiin arviointi perjantaina suullisesti kahdenkesken, opettaja-oppilas, läpi), että kimpussa on kuitenkin paremmin "ilmaa" kukkien välissä, mikä ennen on uupunut.

Asetelma. Asetelma piti tehdä Muurlan kirkkaaseen Puro-maljakkoon, ja kukkasieneen. Ensinnäkin, oli aika haasteellista alkaa veistämään tiilen muotoisesta kukkasienesta aaltoilevanmalliseen maljakkoon sopivia paloja :) Asetelman piti olla myös pitkänmallinen, mikä on edellisessä töissä jäänyt vajaaksi. Ja tässähän kävi niin myöskin!

Opettajan arvio:

Kokonaisvaikutelma: Tiivis pitkänomainen pöytäasetelma. Kaunis harmoninen värimaailma, taisainen siroteltu materiaalin ryhmittely. Liian täyteen ahdettu,tuolla materiaalimäärällä pitäisi olla suurempi kooltaan -> Lisää ilmavuutta!
Muoto: Profiili: matala puolipyöreä, keskustassa "kuoppa". Hahmomuoto: Kapea pitkänomainen muoto, hieman puutteellinen, johtuen materiaalin sijoittelusta.
Väri: Värihallitsevuus selkeä. Värien yhdistely: valkoisen eri sävyt, hyvä!
Tekniikka: Yleisvaikutelmaltaan erittäin tiivis, ja osa materiaaleista erittäin ahtaasti -> kaikki kukat eivät mahdu avautumaan. Sieni ei ulotu astian pohjaan, kuivuu herkemmin. Vedenlisäys huomioitu, hyvä! Osa materiaaleista heikosi kiinni, imupinnat liian lyhyet. Arvosana (1-3): 2

Itse en huomannut että sieni jäi sentin pohjasta irti. Mielestäni tungin sen aika voimalla pohjaan, ja luulin pienen raon olevan vain joku illuusio-näköharha :D Jos asetelmani asettaisi muiden töiden kanssa samaan riviin, kaikki kyllä tunnistaisivat, että tuo on minun tekemäni! Liian ahtaasti asetellut kukat ovat kiroukseni. Ruusut ovat ns "prinsessakukkia", eikä koskaan sopisi tunkea niitä ala-arvoisesti muiden alle piiloon, vaan niille kuuluisi jättää avautumistilaa. Tämä pääsi unohtumaan työskennellessä. Sain myös kehuja tuosta vedenlisäystilasta, eli jätin molempiin päihin raon, josta maljakkoon saa kaadettua lisää vettä, olin vissiin yksi ainoita luokallamme ketä tämän muisti ;)

Keskiviikon tekstaustunti oli ihanan rento. Piirreltiin ja askarreltiin leppoisasti koko päivä. Kun vaan viivat menisivät suorempaan ja osaisin mitata reunat suoriksi ;) Tämä projekti oli erityisen kiva, osaisin kuvitella tuommoisen esim hääkutsuun tms... Teemaan sopivilla väreillä tietysti.

Surulaite. Noh.. Tuota.. Surulaite ei mennyt niin kuin piti. Se tehdään kukkasienikahvaan, tämmöiseen:

Surulaitteen kuulu olla pisaranmallinen, tähän tapaan, kuva kukkapuoti Rosalin sivuilta

En ensin meinannut kehdata edes laittaa kuvaa tästä. Mutta tehty mikä tehty, pääsin läpi, sillä perusteella, että osaisin oletettavasti ohjattuna tehdä paremman :DD

Siitä tuli siis kääpiökokoinen käpykakku.... ei sitä muuksi voi kutsua. Liian pieni, liian tiivis ja silti tuollekin kertyisi materiaalimäärän takia hintaa jotain 88e jos sen myisi kukkakaupassa.. Arvosanaksi tuli 1. Surulaitteen teossa on jotain karmivaa. Toivottavasti tuo oli viimeinen mitä joudun Ikinä tekemään! Tästä ei saatu kirjallista arviointia, käytiin suullisesti vain läpi opettajan kanssa. Pisaranmallia oli vähän havaittavissa, mutta... eih, se siitä. Surullinen surulaite :P

Niin on kukkasidonnan näyttö ohi, ja arvosanaksi tuli siis kokonaisuudessaan 2. Mikäs siinä. Ensi viikolla olen vihdoin virallisesti puutarhakaupan opiskelija, ja toivon ettei kukkasidontaa tulisi enää ikinä eteen ;)

Nyt aion viettää rennon viikonlopun miehekkeen kainalossa. Olla onnellinen, syödä hyvin, nauttia olostani ja lisääntyvästä auringonvalosta. Eilen oltiin Caribialla uimassa, lilluttiin porealtaassa ja jutusteltiin mukavia <3

Ikkunalaudalla on ahdasta!

 Basilikavauvoja :)

Onkohan nää niitä balkaninvuokkoja? jotenkin eivät IHAN muistuta kuvaa, joka pussin kyljessä komeili!  Noh, eihän nyt oikeasti ole näidän aika edes vielä, ja pihallehan he kuuluisivat, eivätkä lämpimään huoneilmaan.. Venyvät valoa kohti, pitkien huitelovarsiensa päässä.

Rentoa viikonloppua muillekin!