Caribbean red habanero kypsytti jo toisen hedelmän, ja palovamman saanut yksilökin alkaa punertaa :)
Tämä kouluviikko oli lyhyt, ma-ke tekstausta ja somistusta, ja nyt to, pe ja maanantaikin vapaata. Lauantaina pidetään pienet tuparit kaverien kesken, muuten keskityn lepäämiseen ja kodin kunnostukseen.
Eilinen hiljensi aika lailla, tulee mieleen, miten asiat voisivatkin olla toisin. Isä olisi nyt 50v, äiti 49. Sehän ei ole ikä eikä mikään! Miten kaipaakaan vanhempiani. Mutta elämä jatkuu. Arkisia aherruksia, kaupassa käyntiä, koulua, parisuhdetta, mökkeilyä. Aina välillä vaan kirpaisee, kouraisee sydämestä. Ikävä.
Hieno kori ja tuo maahumala on piste i:n päällä. Minulla humala kasvaa miljoonakelloamppelissa.
VastaaPoistaYmmärrän, että sinulla on haikea olo vanhemmistasi ja ikävä kouraisee usein. Mutta elämä kantaa, tiedän sen kokemuksesta. Ja sanotaan, että ihminen elää niin kauan kuin joku muistaa hänet sydämessään. Suru tahtoo vaan viipyä varsinkin vuosipäivinä pitempään.