Hoh hoijaa. Miten hankalia aamuheräämiset onkaan mulle. Eilen, tänään ja huomenna töitä työssäoppimispaikalla, ihan palkallista. Viime viikon makaaminen ei vaan ollut hyväksi, aivot tantuivat ihan täysin :D Eilinen oli niin painajaismainen työpäivä, triplasti ihmisiä liikkeessä, ja olin niiiin nolona koko ajan! Kun ei vaan ajatus kulje. Kun en vaan kääri kasveja pakettiin tarpeeksi nopeasti. Kun en oikein tiedä mistään mitään. YHYY. Puolet työpäivästä oli jäljellä ja mä olin valmis lähtemään kotiin häpeämään.
Tein tulppaaneista kimppuja. En ole taiteellisen luova, enkä teräksenkova ammattilainen. Olen muutaman kimpun vääntänyt koulussa, ja muutaman amarylliskimpun tuolla. ÄH! Yksi kolmesta meni kaupaksi, en oikein tiedä olenko tyytyväinen niihin kimppuihin.
Jos maailma olisi täydellinen, en koskaan joutuisi tilanteeseen, jossa en tiedä jotakin, tai olen epävarma. Ei siis kukka-asetelmien paketointia, kasvien suosittelua, kimppujen tekoa tms. Siis jopa asetelmien tilausohjeiden otto oli eilen ylivoimaista, kun en koskaan ole vastaavaa tehnyt. En asetelmia, enkä tilauksia. Nolottaa ja hävettää, vaikka Tiedän että asia nyt vain on niin, ettei kukan ole seppä syntyessään, ja minullahan on se opiskelijalappu rinnassa, ja myös punoittavat posket varmasti anovat armoa....
Jotenkin kummasti en siis innosta hihkuen istu tässä kahvilkupponen kädessä, jäisin mieluusti peiton alle nukkumaan.. Miten rakastankaan nukkumista :P Mutta ei, on tienattava rahat hammaslääkärilaskuun! Kai sitä pitää pukeutua ja lähteä liikkeelle..
Elävästi kerrottu! Joulun aika on varmasti rankin hetki työssäoppimiselle, joten älä ole liian ankara itsellesi.
VastaaPoistaJa vaikka kuinka olisi alansa ammattilainen ja osaaja, niin välillä menee hommat ihan mönkään ja urakat k...see, se on tullut itse monet kerrat koettua:)