Kiitoksia kaikille, olo on jo parempi. Pääsin mökille rentoutumaan, ja ahdistus ja murheet jäivät taakse. Hyttysenpuremat ja kesivä iho muunmuassa (herrrrkullisen mökkiruuan ja hauskan seuran lomassa) antoivat muuta ajateltavaa ;) Tässä miehekkeen kokkailutaidetta taas, porsaankylkipaloja, joita mieheke savusti pöntössä n. 3 tuntia leppälastujen kanssa, ja lopuksi vielä grillasi upean kiillon niihin. Uskomattoman maukasta.

Tää blogihan on yhtä mökkipäivitystä kohta täynnä...enkä edes tällä kerta kuvannut kukkapuskia! Oli sen verran nuutunutta ja rikkaruohopitoista... ja puutarhuri vaan loikoili varjossa ;) kastelin sentään..kerran.. Tulppaanit olivat lopettaneet kukintansa, raparperit napsittiin talteen (eikä jaksettu tehdä puutarhamaljoja tai astinkiviä lehdistä), puna-ailakit rehottivat komeina.. ruohojen seasta pilkotti Joitain mahdollisia syyskylvön tuloksia, mutta aika näyttää, kukkiiko mikään, että voisin tunnistaa ;)

Dixie-koira oli mukana, laitoin sen niskaan torstaina apteekin Effipro-merkkistä, punkeilta suojaavaa valeluliuosta, ja emme ainakaan matkan aikana/jälkeen siltä yhtään löytäneet. Tosin en tiedä miten paljoa tuolta mökkitontilta niitä mahtaisi löytyäkään.. Mökillä oleilu oli isoa vaihtelua kaupunkielämään tottuneella, ja kyllä se olikin iltaisin aika väsynyt hauva ;)

Muiden hyppiessä laiturilta mereen, se aina hätääntyi, ikäänkuin vahti kaikkia. Kalliolla istuessa kaikki oli ok, mutta jahka joku viilensi itseään vedessä, se ravasi inisten pisin laituria. Ei mennyt ymmärrykseen ihmisten oudot huvit. Saunan rantakalliot ovat jyrkkiä, eikä se päässyt itse pulahtamaan kuin pariin kertaan. Ihmisten piti aina lykkiä hieman pepusta ylös, että koiruli pääsi takaisin kuivalle kalliolle ;)  Käytin sen onneksi juuri ennen mökkireissua trimmaajalla, niin masu-ja rintakarvat lyhennettiin, sai helposti viilennettyä koiran pesuvadissa mahaa valellen, ei tarvinnut meressä hyppiä :)Nyt koira onkin emäntänsä loppuloman ajan miehekkeen veljellä, heidän alunperinkin oli tarkoitus Dixietä vahtia. Me saimme lyhytaikasta iloa ja kokemusta :)

Kävimme ennen mökkireissua myös pitkästä aikaa palstalla. Oli iloinen yllätys, että vaikka ollaan oltu liian kiireisiä palstaa hoitamaan, kasvit onkin pärjänneet ihmeen hyvin omin päin! Tosin rikkaruohoja oli Järjettömän paljon, palsta oikein kuhisee kaikkea mahdollista jostain köynnöstävästä ipomea-sukuisen näköisestä ohdakkeeseen, saunakukkaa, juolahvehnää.. Sanokaa mikä tahansa rikka,sitä varmaan kasvaa siellä!

Tässä sipulirivit + rikat :P

 Peruna, Timo-lajike

 Pikkasen rikkaruohoa joka välissä :D Nypittiin ihan naattien vieressä olevia, mutta tarkoitus olisi mennä tällä alkavalla viikolla siistimään oikein olan takaa.

Ruohosipuliakin on pieniä mättäitä.

Ai niin ja kysymys, näin perunoiden lehdillä muutamia luteita siellä täällä, onko niistä haittaa?
Saas nähdä miten palstalla elämä jatkuu, ja saadaanko omia uusia pottuja juhannukseksi :)

Kello on miltein kaksi yöllä, on ihanan viileää ja pimeää, ja mustarastas vaan livertelee <3 Rakastan luontoa ja Suomen kesää.

Suru muuttaa muotoaan, kaipaus pysyy

En enää ihmettele, miksi olo on ollut viime päivinä vähän... hutera. Miksi on niin raskas olo, vaikka kaikkea ihanaakin on ympärillä. Sisko muistutti tänään, että eilen oli äidin syntymäpäivä. Äiti olisi täyttänyt 50v. Huhtikuussa tuli 9 v. täyteen vanhempieni kuolemasta.



Edelleenkin voi vain todeta, että niin se aika kuluu. Onneksi minulla on siskoni, ja äidin vanhemmat, ihania ystäviä ja tietysti mieheke rinnallani. Olen nuoresta pitäen ollut "sitkeä sissi", eli rämpinyt hammasta purren harmaissa soissa eteenpäin. En silloin ymmärtänyt pyytää apua, enkä edes halunnut muiden auttavan. Äiti opetti minut itsenäiseksi, isältä olen taas ominut itsepäisyyden, siitä yhdistelmästä se kai koostuu ;)

Ystäväni on myös menettänyt läheisensä, ja juuri keskustelimme siitä, miten näinkin monen vuoden jälkeen ikävä osaa purra ikävästi. Suru on erilaista, viime vuosina se on kirpaissut, kun on tajunnut, miten monessa tilanteessa on tyhjä kolo vanhempieni kohdalla. Miten monen asian olisin halunnut jakaa heidän kanssaan, miten monissa juhlissa olisi halunnut nähdä heidät muiden mukana... äh.


Olo on jo kevyempi, kyllä tää taas tästä.

Kukkahattuneidin ajankäyttö

Olin viikonloppuna viettämässä tyttöjen iltaa maalla, ja oli todella mukavaa. Lauantaina kävimme ruokaostoksill ystäväni Mn kanssa, ja suuntasimme kohti maaseutua ;) Sieltä nappasimme veljensä yo-juhlista Milan ja suuntasimme ystävämme S:n luokse, jossa myöskin oli juhlistettu pikkuveljen yo-juhlia... Niin se aika vaan juoksee! Ilta sujui saunoen, lammes uiden (huomattavasti mukavampaa kuin merivedessä!) ja grillaten. Oltiin ruuan jälkeen aika valmista kauraa, ja olihan kello varmaan jotain.. kahden pintaan?

Seuraavasta kuvasta sitten jo näkeekin, mitä sunnuntaina tehtiin. Niin, istuttiin pihalla. Milan piti poistua sukulaisia hyvästelemään, mutta me kolme sitten istuimme ahkerasti lämpimässä auringonpaisteessa. Ilman aurinkorasvaa. Näin jälkeenpäin ei voi kuin taivastella miten tyhmiä 23-vuotiaat osaavat olla. On ollut sunnuntai-illasta lähtien aika tukala olo. Käsivarret, rintakehä ja kasvot... Olen maannut kylmien pyyhkeiden alla, käyttänyt miltein kokonaisen purkin after sunia, syönyt särkylääkkeitä...

Maanantaina meitä saapui ilahduttamaan hoitokoira,kleinspitz-narttu Dixie :) Dixien omistaja on lähdössä matkalle, ja tuttu koiravahti joutui perumaan viime hetkellä. Iloinen veijari! Mustassa turkissa on ollut aika kuuma, joten ollaan ulkoiltu vaan aikaisin aamulla ja myöhempään illalla, välissä vaan pikapissailut takapihalla. Dixie on oikein miellyttämisenhaluinen, mutta innostuu turhankin paljon ulosmennessä ja tuttujen tullessa näköpiiriin :P Onneksi kaikki ihmiset eivät aiheuta samaa hyrrä-vaihdetta! Dixie on meillä vain perjantaihin, sitten se pääsee mökille, ja menee miehekkeen veljelle loppukuuksi. :)

Lämpimät kelit saavat minun puolestani jatkua, kunhan luonto saisi vettäkin jossain välissä! En ole auringonpolttamien takia oikein kyennyt mihinkään, joten palsta, omat parvekekasvit, koulun työssäoppiminen ja ties mitkä ovat ihan hunningolla! mutta en stressaa ;)

Turun keskustassa ja mökillä

Parvekkeen teemaväritys on hieman hukassa, mutta sentään pinkki pelargoni päätti ilahduttaa kukillaan. Harmi vaan kun kukkivat yksi kerrallaan :D

Rakas ystäväni Mila tuli piipahtamaan vastavierailulla Suomessa, ja yöpyi meillä yhden yön. Lento saapui yöllä, ja seuraavana päivänä käytiin sitten piipahtamassa Turun keskustassa.

Otettiin Heseltä lounasta mukaan, ja meinattiin nauttia sitä torin laidalla.... ilma oli kaunis ja juttu luisti, mutta tietysti paikallinen pultsari päätti ilmaantua juuri siihen viereen. Kävi kuseskelemassa seinää vasten parin metrin päässä, istuutui viereiselle penkille... Ja hetken päästä jo huutelikin meille, että "Menkään muualle lesbot! Hyi ****** tuommmoisia jaksa katsella!... ja ties mitä :D
Ensin tietysti närkästyttiin, että mikä hän luulee olevansa, ja kenelle hän luulee huutavansa. Tietysti kahden naisen heselounas voi näyttää hänen silmissään kovin eroottiselta tyttörakkaudelta, mutta sitten kun hän alkoi solvaamaan meitä, miten syömme valtion tms sosiaali/verorahoja, alkoi jo miltein naurattaa tilanteen ylösalaisuus.. Onneksi tämä herra päätti sitten jatkaa matkaansa kun emme suostuneet jatkamaan matkaamme, vaan kerroimme Tämän tulleen häiritsemän Meidän lounastamme... Huh huh. Niin että tervetuloa vaan Mila o/ <3

Turkuhan on Suomen Kulttuuripääkaupunki 2011, ja nämä haahkat ovat yksi osa niistä monista hienoista kulttuuri..herkuista, mitä kaupunki tarjoaa. Emme silloin tienneet, mutta onneksi etsivät löytää netistä selityksen heille! http://www.turku2011.fi/tapahtuma/tanssia-haahkojen-selassa_fi

"Tanssiteos käsittelee ihmisen tasapainoilua luonnon kanssa. Ihmisen ja luonnon suhteita pohtiva teos on jatkuvassa liikkeessä, hulmuten, pyörien ja muuntuen kuten elämä ympärillämme. Haahkat tuovat kaupungin sydämeen terveiset Itämereltä, jonka vointi huutaa toimenpiteitä ja huomiota."

Aikast hienoa, täytyy koittaa muistaa varata aikaa, että pääsen näkemään tuon esityksen!

Kävimme myös pyörähtämässä entisöidyssä/kunnostetussa Pinellassa. Nämä ovat yläkerrasta. Emme ruokailleet siellä tällä kertaa, ehkä ensi kerralla ;)

Kerrassaan ihastuttavaa, vähän kuin olisi käynyt jossain luksusnukkekodissa!

..jossa on baaritiski ;D

Keskustareissun jälkeen mieheke pääsikin töistä. Riensimme meille, pakkasimme auton, nappasimme siskoni kyytiin ja kävimme porukalla kaupassa. Sitten auton nokka suunnattiinkiin, minnekäsmuualle kuin mökille!

Pataistutus näytti aika ränsistyneeltä, mutta katkoin vanhat kukkavarret pois, ja se oli entistä ehompi!

Lampaankorvat ;)

Joku kumma taas käynyt maistelemassa kuunliljoja...

Kello ehti vierähtää aika myöhään, ennen kuin oltiin perillä, ja aurinko ei oikein lämmittänyt tuulen takia. Onneksi mökistä löytyi hieman lämmintä vaatetta, ja sauna laitettiin päälle samantien.

Ensin saunoivat naisväki, minä, siskoni, Mila ja miehekkeen veljen kihlattu E. Kaikki kävivät kastautumassa myös meressä, mittari näytti vedenlämpötilaksi 13°C. Saunoessa vierähti tovi, ja mieheke ja tämän veli saivat odottaa aika lailla vuoroaan. Tällä aikaa grillissä olikin jo lämpeämässä ruokaa, ja ai että oli hyvää! Mieheke kokkasi meille kahdelle savustettuja grillikylkiä, ja piti niitä matalalla lämmöllä monta tuntia... Vieläkin kuola valuu kun muistelen miten hyvää se oli!

Helatorstai olikin aurinkoinen, mutta silti tuuli paikoittain. Häärin hieman puutarhassa, edelleenkään en viitsi nyppiä mitään, kun en erota rikkoja mahdollisista kukista. Tulppaanit ovat auenneet vihdoin.

Viime vuonnahan huomasin puna-ailakkia kukkapenkin vieressä. Siirsin sen kukkapenkkiin....

Ja nyt tilanne on tämä :D unohdin mitata tuon, mutta siis onko 10-kertainen liiottelua? :D

Nättihän se on , täytyy vaan vahtia ettei se valtaa koko kukkapenkkiä...

Löysin kallionkolosta, saaren kärjestä lisää vuorenkilpeä, tällä on paljon punertavampi kukinto.

Ja raparperit.... Kaikki paikalla olijat olivat aika sanattomia tämän edessä, sen verran kokoa niille on kertynyt :D

Kuunliljat ovat selvinneet ekasta talvesta hyvin.

Ja kappas, olisiko tämä tyrni? Ainakin sen paikalla kasvaa jotain! :D

Iski taas hajamielisyys. En muista montako Turku-tulppaania ostin, ja ovatko nämä juuri niitä. Näitä oli yhdeksän

ja sitten oli 1 tämmöinen :D päätä lyhyempi muita.

Vadelma 'Ottawa'

Oli komeat kelit, harmi kun piti jo torstai illalla tulla pois.

Puutarhan hoitohan on aina niin iloksi silmälle? ;D Viime kesänähän bongasin pihasta miltein täysin heinikkoon kadonneen karviaispensaan. Viime kerralla aloitin sen elvyttämisprojektin,ja tällä kertaa jatkoin samalla tyylillä. Eli sanomalehtiä ja kiviä vaan ympärille, niin ei katoa koko puska. Lannoitin sitä viime syksynä, ja nyt keväällä, sekä leikkasin siitä ikivanhat ja kuolleet oksat pois. Revin rikat ja heinät pois, ja nyt koitan ensi kerraksi nikkaroida sille pienen tukikehikon :) Onneksi se on aiak syrjässä, niin eivät muut mökillä kävijät tästä valita.

Niin, tältä se näytti elokuussa 2010 ;)

Kielot aloittavat kukintaansa

Ja tässä nämä... jännät mökkiverhot vielä paikoillaan. Ensi kerralla tiedän jo paljon enemmän, miten Pitäisi verhoja tehdä ;)

Kaunis Marjaana - Scandinavian Music Group (sanat!)

Tykästyin tähän biisiin niin, että kirjoitin sanat ylös, oikeinkirjoitus varmistettu SMGn fanisivujen kautta! ;)

Kaunis Marjaana

Tänä aamuna heräsin, elosalamaan,  ja samantien, 

ymmärsin, mitä olin mennyt tekemään. 

Olin mielenhäiriössä,  loistomiehen heittänyt menemään.

Siis paikkasin takapyörän, hyppäsin satulaan. 
Haen mieheni takaisin,

suunnistan jumalauta Puistolaan!

Ja minä osasin tien, jolla kaniinit karkeloi, 

ja minä lauloin mennessäni, niin kuin vain elävät voi:


Kaunis Marjaana polkee jälleen, ruuvit on irrallaan ja renkaat lyö tyhjää.

Kaunis Marjaana sulkee silmät, aina on joku joka ottaa vastaan.


Mutta miten siinä kävikään, mies oli mennyt menojaan. 

Mä olin hetken, valmis kuolemaan 

tai edes vähän romahtamaan, mutta minähän en pillitä,
en ainakaan 

ennen pimeää.

Siis pakenin kärrytielle, missä niityt ja metsät soi, 

ja minä lauloin niiden mukana, niin kuin vain elävät voi:

Kaunis Marjaana polkee jälleen, ruuvit on irrallaan ja renkaat lyö tyhjää.

Kaunis Marjaana sulkee silmät, aina on joku joka ottaa vastaan.


Aurinko laski puiden oksille, se oli ehkä upeaa. 

Kumi tyhjeni suon reunalle, odotin pimeää.

Olin kuivunut kämmekkä, toivoin ettei kukaan nää. 

Sitten itkin ja

ja itkin 

ja romahdin, 

niin kuin elävät voi.
 

La-la-la-la-la-la-la....
,
Ja pian Marjaana polkee jälleen , ruuvit on irrallaan ja renkaat lyö tyhjää.

Kaunis Marjaana sulkee silmät, aina on joku joka ottaa vastaan. 
 
Kai joku vielä ottaa vastaan.

Kai joku vielä ottaa vastaan.