Mukana tietysti urhea apulaiseni Mona.
Ensimmäisenä projektina nostin aidan kasvillisuuden seasta, jo senkin takia, että apurini varmasti pysyy pihassa. Ja toiseksi, tekeehän se asutumman näköiseksi koko paikan. Ruusua, nokkosta ja villiviiniä oli kasvanut ristiin rastiin, ja hetkeäkään epäröimättä leikkasin ja revin niitä irti.
Kaiken keskeltä löytyi se herukkapensaskin.
Irrotin vinosti maassa olevat kepit verkosta ja laitoin ne tuolleen kiilamaisestin tukemaan aitaa.
Täältä lähti kanssa nokkosta hurjasti. Nitriilihanskat oliva tässä hyvät, mutta... niissä ei ollut päällä sitä nitriiliä, ja nyt käsiä kihelmöikin kiitettävästi nokkosten jäljiltä.
Nokkosta ja monenlaista villiintyttä kasvia lähti tästä. Ensin isoimmat vetämällä käsipelillä, ja lopuksi käytin kuokkaa (välineinäni oli vasta lapio, kuokka ja sekatöörit) ikään kuin haravana, ja sen kanssa vedin pusikkomaista kasvustoa pois. Ne olivat hyvin pintajuurisia, joten voimaa ei tarvittu.
Kasvillisuuden alta paljastuikin sitten kaikenlaista roskaa. Majoneesikastiketuubi, muovihaarukkaa, tietokoneen piirilevy, sytkäreitä 2-3, jogurttipurkkeja, lasinsiruja, olutpullo, tölkkejä, muovia. Löysin myös kuolleen linnun jämät ja pesuvadin jossa lillui pyöränketjut vedessä... hienoa pihanpitoa!
Tähän kuntoon jäi. Paljon lähti, paljon jäi jäljelle.
Aidan viereltä näkee miten paljon kasvillisuutta puolikuntoinen sai käsipelillä irti alle kahdessa tunnissa. Puutarhan kunnostus EI ole niin vaikeaa! Siitä aionkin kirjoittaa päättötyössäni, ehkä näkökulmani on tavallaan tuoda tietoisuutta "tavalliselle pulliaiselle". Moni jättää puutarhanhoidon luulleessaan sitä suuritöiseksi ja tarkaksi tieteeksi, minä kerään työhöni varmaankin "helppoja" kasveja ja niksejä. Vaikka olenkin tuleva haravakauppias, uskallan mainostaa miten hankinnoissa pääsee halvalla? :) kehittelen ideoita päässäni.
Täytyy soitella ensi viikolla kunnossapito-miehelle, että olisiko heillä jokin peräkärry tms, mihin nämä voisi kipata. japanintattaria en vielä karsinut, mutta niiden osat säilön jätesäkkiin ja koitan parasta aikaa löytää jonkun polttopaikan niille. Kukaan ei kaipaa sitä "paholaista" leviämään muualle.
Pikku-urakan jälkeen olimmekin molemmat Monan kanssa täynnä jos jonkinlaisia rikkakasvin siemeniä :D Siistiydyimme kotona ja kömmimme ansaituille päiväunille <3
No niin, kyllä jo nyt näyttää paremmalta. Siitä se alkaa kehittymään
VastaaPoistaKomia on sinun Mona-koirasi.
Oikein hyvää jatkoa!
Valtaisa muutos! Mutta kylläpä sieltä löytyi kaikenlaista.
VastaaPoista