Olen maalta kotoisin, ja viihdyn siellä. Luonnon helmassa, raittiissa ilmassa, hiirenhiljaista. En kaipaa naapuria metrin päähän, kaipaan omaa pihaa, jossa myllätä mielen mukaan. Linnunlaulua, traktorin pörinää.. Ja mitä siitä vaikka kevät tuo mukanaan eri eläimien lannan levityksen pelloille, minun nenäni on tottunut siihenkin :) Ainoat asiat, jotka maalla ollessa vaivaavat… minulla on hämähäkkikammo, ja vilkas mielikuvitus, joten yön pimeys saa mut välillä hulluuden partaalle! Olin isovanhemmilla kyläilemässä maanantaista torstaihin, ja päivisin viihdyn, mutta kun yö laskeutuu… Siellä on oikeesti P-I-M-E-Ä-Ä. Lisäksi vanha talo, joka poksuu, kolisee ja natisee itsestään… Mulla on pakollisena kyläilytavarana musiikkisoitin ja kuulokkeet, alan muuten kuvittelemaan kaikkia kirvesmurhaajia, sun muita kauheuksia :'D Päiväsaikaan voin sille naureskella, mutta öisin se on totinen paikka… Niin ja olen 21-vuotias, en 5v….
Mutta nyt olen siis “back in the city”, takaisin kaupungissa. Vaikka maalla viihdynkin, haluan elää toistaiseksi kaupungissa, missä kaikki on lähellä, tekemistä piisaa ja kulkuyhteydet pelaavat. Tietysti kerrostalonaapurit osaavat olla turhankin mieleenpainuvia, kaupungilla ollessa hulluja piisaa, luonto on nujerrettu asvaltin alle, päättäjät keksivät älyttömiä kohteita käyttää rahoja… Vaakakupit ovat aika 50-60.. Maalle aion silti muuttaa kun ikää tulee lisää, ja olen suorittanut jonkun koulutuksen jne, viimeistään kun lasten hankinta tulee ajankohtaiseksi, haluan paimentaa pikkuisia mieluiten maaseudun rauhassa, kuin keskustan pyörteissä.
Viikko maalla sujui nopsaan, touhusin mamman kanssa puutarhassa, vaikka ilmat ovatkin aika kylmiä. Koottiin komposti, haravoin kuollutta ruohoja, karsin puita (vähän myöhässä ehkä), ja sisällä tarkkailtiin kylvettyjen kukkien tilannetta. Koristetupakkaa, punapipoa, mustasilmäsusannaa, päivänsineä, tomaattia, perunat laitettiin multalaatikoihin… Mammalla ei ole multapeukaloa, vaan kyllä mamma omaa jo multakourat, ja minä olen se multapeukalo ^^ Sain itselleni ulkoa upeita pensaanoksia, jotka olivat aloittaneet jo kukinnan aurinkoisella talon seunustalla! oli siinä taas kotiin raahaamista, mutta ne ovat ihania!
Eilisen olin auttamassa raskaana ollutta kaveriani siivoamisessa, ja kun sain vauhdin päälle, olinkin hyvin tehokas! Imuroin, pesin lattiat, puhdistin ikkunoita ja tiskasin … Illalla oli olo sen mukainen, mutta hädässä ystävä tutaan, eikös? Kaverin masu on niin paljon tiellä, kyykistely ja kumartelu ei sovi ja tämän mies tekee pitkiä päiviä töissä.. nyt he voivat sitten nautiskella siististä kodistaan ja keskittyä toisiinsa ^^ <3 Vaivanpalkaksi lupasivat tarjota pizzat joskus, ja sain kaverilta pari kasvia. punasarjan, eli kliivian alun ja amarylliksen sipulin! Saa nähdä saanko ne elämään ;) Kävin myös vilkaisemassa samalla siinä ihan vieressä asuvaa kaveriani, tämä oli kyllä flunssassa, mutta käyn sielläpäin niin harvoin, että menin silti. Jutusteltiin, juoruttiin ja syötiin kaverin leipomia ihania kukkosia, omnomnomn.. Siellä vierähti pari tuntia kuin siivillä, ja kello olikin jo iltakahdeksan kun aloin hipsimään bussipysäkille. Kotona rojahdin miltein suoraan sänkyyn nukkumaan :) Eilen aamulla kerkesin kuitenkin hiomaan parvekkeella uutta kukkapöytäämme, ja vaihdoin kääpiöbanaanin uuteen ruukkuun:
Sekä
koulin miinanköynnökset omiin purkkeihinsa ^^ Tänään olisi tarkoitus hengata koko päivä kotona, ja vaihtaa nukkumatille uusi multa, mahdollisesti yhdistaa aasinkorvat, liisankukan pistokas kaipaa multaa… Palmuvehka voisi päästä tilavampaan ruukkuun… Oi oi oi, pääsen mylläämään parvekkeelle :) Siellä odottaa 30L multasäkki ja monta ruukkua, jotka löysin roskalavalta! Aurinkoista ja ihanaa viikonloppua kaikille!