2.8.2010

Maanantain möngerrystä

Aamulla oli silmät ristissä, mielessä pyöri sata valkoista valhetta joiden varjolla olisin voinut jäädä kotiin. Täällähän minä töissä istun. Takahuoneessa kirjoittelen nettiasiakkaiden sähköposteja omiin ryhmiinsä.140 laitettu, tuplasti varmaan vielä jäljellä. Asiaa ei auta se, että koen pystyväni parempaankin. Laiskottaa.

Olen täydellisen jumissa.

En saa kastella kasveja, en järjestellä paikkoja, en Mitään muuta, kuin istua tietokoneella (no jooh, onhan tässäkin puolensa). Kun tämä vanhempi kollega kokee tekevänsä asiat täydellisesti, ja jos minä saisin päähäni kastella kasveja sillä aikaa, kun hän tietävämpänä (en sitä kiistä) keskustelee kesäkurpitsojen pölytyksen onnistumisesta ja eri lajikkeiden eroavaisuuksista... EI EI EI! Sotken hänen täydellisen kastelutapansa, järjestyksensä jne. Toinen, nyt kesälomalla oleva työntekijä taas oli koko ajan usuttamassa minua kastelemaan. Joka päivä piti olla aamusta kastelukannu kädessä, ja vaikka on tiettyjä kasveja, jotka saavat olla kuivua pinnasta välillä, tai enemmänkin (rahapuut esim), niin EI, aina kun pidin välipäivää niiden kastelussa, tämä meni sormi ojossa niitä kokeilemaan, ja sain muistutuksen että niitä pitäisi kastella T___T

*aaaargh* Maanantain turhautumisia. Olen niin huono käskytettävä.

Ajatus harhailee. On jo elokuu! Mihin se kesä ehti mennä? 3viikkoa töitä vielä, sitten viikon myöhässä kouluun.

Kotona on ollut kiva olla. Asuntolalla meno mietityttää, toisaalta houkuttaa. Tulee omaa rauhaa ja tilaa, voisi ehkä ostella jotain kivaa sinnekin. Koulutuntejakin kaipaan, vaikken välttämättä levotonta luokkaa. Tekisi mieli raivata parvekkeelta jo elämänlangat roskiin, niistä on muodostunut liaaniLÄJÄ.. Vihannespunkki viihtyy edelleen sen lehtien alapinnoilla. Ainukainen mustasilmäsusanna on pujotellut sen lomaan, mahtaakohan siihen tulla kukkia?


Perjantaina lähden aiemmin töistä ja suuntaan isovanhemille. Näiden tuttava täyttää 70v ja menen kahvittelutapahtumaan mukaan. Jään isovanhemmille pariksi yöksi, koitan olla mahdollisimman avuksi, mamma toipuu tyräkasvain leikkauksesta, eikä saisi rasittaa itseään. Mattopyykit yms on onneks ymmäretty jättää tänä kesänä väliin, ja aion olla supertehokas marjanpoimija, niin ei herukka++puskat houkuta mammaa liikaa ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätäthän jonkin tervehdyksen kertomaan olemassaolostasi, kommentit ja palaute ovat yksi bloggaamisen peruspilareista :)