9.8.2017

Ja mites sitten kävikään!

En minä kauas lähtenytkään. Isompi ratas lähti liikkeelle, ja sainkin oman alan vakipaikan, ihan Turusta. Monet suunnitelmat ja päätökset piti uudellenharkita ja vaihtaa, ja tässä sitä ollaan! Jätin stressivapaamman työn ja "uuden alun" houkutuksineen. Nyt on uusi yksi (parvekkeella), semistressaava alan työ ja  ja.. niin. Siinä onkin ollut tarpeeksi tähän asti.

Kesä on mennä porskuttanut, enkä tiedä olenko ehtinyt siitä nauttia ihan niin täysin siemauksin. Uusi työ on ollut voimia vievä, halu pärjätä ja osata on suuri, ja toisaalta se on hyvin energiaa vievää. Toisaalta, nyt kun selasin tätä kirjoitusta varten kuvia, niin olenhan minä ollut menossa pää kolmantena jalkana, äkkiä ne vaan unohtaa!

Saaristoretket aikaisin keväällä, kun ei vielä ollut lehtiäkään puissa. Talviturkki tuli heitettyä.



Uusi koti, samat kalusteet


Kirjopikarililja

Tuli niistä syksyn sipuleista kaikenlaisia tulppaaneja ihastuttamaan

Ukkolaukatkin kukkivat komeasti. Täytyy nyt syksyllä antaa niille enemmän peitettä, sipulit olivat niin pinnassa että nämä kaatuilivat painavan kukintonsa kanssa sinne tänne.


 Alkukesän herkkuja uuden työpaikan tyky-tapahtumassa


 Maarianhaminassakin kerkesin käymään

Suomi täyttää 100v, ja olen koittanut bongata/tunnistaa 100 lintulajia. Taitaa olla 60 kasassa vasta ;)

Tässä pörhentelevä tylli.



Arki on ahertamista, haluan näyttää kykyni, pärjätä, oppia ja valloittaa paikkani työpaikalla. Kerrankin minussa on herännyt halu tehdä töitä! Kohota uralla! Puutarha-ala on minulle Rakas. En koskaan kadota sitä elämästäni, ja se on mitä mainioin vastapaino arjelleni, vaikka siinäkin on haasteensa, eikä mitään saa ilmaiseksi. Jos kaikki vaikuttaa sujuvan, niin useimmiten jokin on jo pielessä. Tämän huomasin kun satuin katsomaan epätavallisessa kulmassa raparperin lehteä. Heeeeerranjestas, sehän oli kääntöpuolelta ihan MUSTA. Mustana kirrrrvoista. ärräpäät vaan lenteli kun kaivoin mäntysuovan ja paineruiskun esiin. Kuivassa kumpareessa ovat kaksi rapaperperia olleet oivia hyökkäyskohteita. 


Tässä ovatne oman onnensa nojassa kasvaneet raparperit, oikeanpuolleinen pensasmainen on viime syksyn alelöytö, euron maksanut syysraparperi 'Livingstone' ja vasemmanpuoleinen on 'Timberley Early', se on on tuottanut kivasti satoa jo näin ekana vuotenaan.


En ottanut ennen-kuvaa, mutta tässä on lehdet tolu-pesun jälkeen. Luovutin sitten jo ja nappasin isoimmat varret vaan syötäviksi (tuli namia kiisseliä, ilman kirvoja), lehdet nakkasin kompostiin. YYYH.


Nyt pitää jo rientää unten maille, halusin vain piipahtaa kertomassa kuulumisia :)