30.1.2017

Vanha luonnokseksi jäänyt syyskuulta 2015...

Julkaistaa nyt nämäkin tänne tajunnan virtaan, kun olin joskus kuvat ladannut!

Auringonkukat ja maitotonkka, onko mainionpaa yhdistelmää


Turussa on mitä ihanin tunnelmointikahvila, jokirannassa, sisäpihassa, apteekkimuseon Cafe Qwensel, suosittelen. Kuparipannussa kahvia, kukkakupit ja AINA herkullista suolaista ja makeaa suuhunpantavaa.


Mustikassa on tullut käytyä edes sen kerran syksyssä

Ja simasitruunoiden siemenistä yritän aina kasvattaa itselleni sitruspuuta. Kesän se kestää, talvea ei.


Citykanttarellejakin löytyi


Mona mietteliäänä, mistä olen tulossa, mihin olen menossa...


Turussa viihtyy


Ja toisinaan myös kauempana kaupungin sykkeestä. Olen rakastanut lätäköihin. Hiljaisuus, autio luonto, haukka lennähtää katajikosta, taivas heijastuu veden pinnalta...



Hei vain!

Hengissä ollaan!

Sain pitkän prosessin jälkeen tunnukseni tänne taas toimimaan, oli kaikki turva-asetukset niin hankalasti, ja varmistuspuhelinnumerot vaihtuneet ja ties mitä! Eipähän pääse kuka tahansa murtautumaan, mutta kun huonomuistisena en meinannut salasanoja, turvakysymyksiä tms muistaa millään. En myöskään saa tiliin kytketyn sähköposteja puhelimeen, ja menevänä en istu kotikoneella päivystymässä, ja kerran saamani "luo uusi salasana"-linkki pääsi tietysti vanhenemaan. Pitävät minua googlella varmana aika lahopäänä :D

Pikaiseltaan julkaisin tuommoisen vanhemman, luonnokseksi jääneen kirjoituksen, kun sain tunnukset toimimaan, taisi se joillein tupsahtaa ns uutisvirtaan :)  Sekin oli sitten jo miltein parin vuoden takainen kirjoitus! Blogi vaan jäi taka-alalle elämässä, kuten on kasvitkin ja puutarhurointi. Piti oikein katsoa missä tilanteessa olinkaan 2015 keväällä... 

Asustelen edelleen tuossa samaisessa pikkuyksiössä, josta kerroin 4/2015, ilman parveketta, mutta tavaraa sitäkin enemmän. Muutama sitkeämpi huonekasvi on sinnitellyt menossa mukana.  Kauheasti olen kaikkea kerennyt kokea, tulla ja mennä. Mistäs alottaisi...

Muutaman vuoden aikana kertyneitä muistoja!



2015 aloitin uudet opinnot, ja nyt keväällä 2017 sitten valmistunkin uuteen titteliin, toimistotöiden puolelle! Aika näyttää josko tämä olisi se pidempiaikainen ammatti, jolla työllistäisi itsensä. Tällä hetkellä usko ja toivo ovat ainakin sillä mallilla! 

Hurautin itselleni myös ajokortin viime kesänä! 2 vuoden rupeama se oli, enkä edelleenkään tykkää ajaa, päinvastoin. Jospa saisin valmistuttuani töitä, voisi olla varaa autoon, ja ehkä sen myötä siihenkin tottuisi....

Olen päässyt vapaa-ajallani liikkumaan merellä, ja sen myötä nauttimaan mitä upeimmista luonnonmaisemista, saarista ja auringonlaskuista... En ole kovin merikarpaasi, päinvastoin parin vuoden jälkeenkin olen aika merisairas turisti, jos vene keinuu... mutta kaikki nämä kokemukset ovat olleet sen arvoisia!




Vähän ehdin muutenkin matkustamaan, 2016 kävin Gran Canarialla, jossa tietysti piti päästä kasvitieteelliseen, Jardín Botánico Canario Viera y Clavijo, se oli huiman kokoinen alue! Useampi tunti meni kun käveltiin aluetta läpi, eikä varmasti edes nähty Kaikkea.


2006 taisin vierailla samaisella saarella aiemmin, silloin nuoruuden innolla tuli vain maattua rannalla päivät, shoppailtua, ja sitten biletettyä illasta aamuun, nyt oli aaaaivan eri meininki ;) Mukavan ystävämiehen kanssa oltiin aamupalan jälkeen yleensä koko päivä liikkellä siellä täällä, ja palattiin hotellille 22-23 NUKKUMAAN :D kukapa olisi uskonut 10v aiemmin... Ikä ei tule yksin!

Puerto de Mogán

Viikon reissu ja vuokra-auto, onneksi tuli pidettyä matkapäiväkirjaa, niin muistaa kaikki jatkossakin



Olen koto-Suomessa pörrönnyt isovanhemmillani, aina kun "kerkeää". Heilläkin on ollut ylä-ja alamäkiä terveysasioissa, mutta vielä olemme saaneet pitää molemmat luonamme, ja kunto sallii kotona asumisen <3 p="">

Isoäidin akileijat


Mona porskuttaa myös mukana kuvioissa edelleen, 2011 tämä epeli saapui Espanjasta, ja täyttää tänä vuonna noin 8v :) Ollaan edelleen tuon ex-miehekkeen kanssa pysytty väleissä, ja täten myös Mona on pysynyt ns. yhteishuoltajuudessa. Osa-aikainen koiranomistajuus on kauhean näppärää, eikä koirakaan ole siitä mitenkään kärsinyt! Mona on pysynyt terveenä, mitä nyt edelleen maailman pelottavampia asioita ovat ukkonen ja kärpäset, ja herkkä vatsa tekee tepposia silloin tällöin...


Mitäs muuta... Noh, uutta elämää on ollut jokseenkin kevyempi kulkea! Kuvien välissä on aikaa n. 3 vuotta, ja -30kiloa. Kaikkea ylimääräistä en ole vielä tiputtanut, mutta kaikki aikanaan. Elämä muuttui, ja sen myötä tuli myös muutettua elintapojaan. Edelleenkin söisin ja herkuttelisin aamusta iltaan, mutta nykyisin onneksi jaksaa liikkuakin vastapainoksi! Vaa'alla pitää käydä säännöllisesti, kesän grilliherkuista kertyi nopsaan 5kiloa kun ei seurannut lukemia, sitten taas jouluksi sain ne kuitenkin pois. Eli jojoilua sattuu, mutta minkäs nautiskelija itselleen mahtaa....


Semmosta! Ja heti voinkin vinkata kevätarvonnasta Sarin Puutarhat-blogissa!