27.3.2017

Kun pyörät lähtevät pyörimään...

Sitä mukaa kun valo on alkanut lisääntymään, ja päivät pitenemään, on kaikki  muukin elämässäni alkanut kulkea nopeampaa eteenpäin.Talvella oli hiljaista, aika mateli kuin kohmeinen lisko. Arki oli puurtamista, koulujuttuja, lukemista ja laskemista, iltaisin sitä käpertyi vaan viltin alle voipuneena.

Nyt tuntuu kuin en itse olisi ihan vielä herännyt tuosta kohmeesta, mutta kaikki ympärilläni liikkuu suhahtaen ohi. Kuin vesi koskessa. Oli harjoittelujakso toimistolla, oli hiihtoloma Teneriffalla. Lähetin työhakemuksia, näytöt suoritin kiitettävästi, harjoitettelujakso päättyi, pääsinpä työhaastatteluunkin. Valmistujaispäivänä laittauduin parasta aikaa, kun haastattelun järjestänyt taho soitti, ja kyseli miten haastattelu oli mielestäni sujunut. Kerroin sen menneen mielestäni hyvin, vaikka minua olikin jännittänyt. Toimiston väki oli vaikuttanut mukavalta. Hyvin se oli kuulemma mennytkin, paikka olisi minun! Loppuvuodeksi töitä!

Valmistujaisissa oli helppo hymyillä, todistus täynnä kiitettäviä, työpaikka tiedossa. Ystävänikin pääsi paikalle, ja toi ruusuja. Lounastimme mieluissassa paikassa. Päivä oli mitä mainioin. Seuraavaksi riittikin tutkimista. Työn perässä pitäisi muuttaa, asuntojen selaamista yömyöhään, laskelmia, tilin saldon tuijottamista. Asuntojen hinnat olivat kovin korkealla pk-seudulla. Lähetin kuitenkin kyselyjä, soittelin ja viestittelin. Välissä vierailin isovanhemmillanikin, kerroin heille kautta rantain hakeneeni kauemmas töihin. Valmistelin ja kerroin miten olin asioita suunnitellut. Toisena päivänä sitten kerroin oikeastaan saaneeni jo tuon paikan. Isoäiti itki ilosta.

Kotiin päästyäni aloitin inventaariota. Tässä asunnossa olen viihtynyt reilut kaksi vuotta, ja taas on kertynyt lisää tavaraa nurkkiin. Hamstrausgeeni on suvussamme vahva, mutta eihän ihminen tarvitse puoliakaan siitä, mitä luulee tarvitsevansa. Kuka näitä kiviäkin on hyllyille kantanut? Monetko kengät sitä oikeastaan tarvitsee? Mustia mekkoja on useammalle hengelle. Alennusmyyntien sukkahousulöytöjä. Postikortteja. Johtoja. Lankoja. Tämä nappi kuuluu siihen takkiin, onkohan minulla sitä edes enää? Siirtelen tavaroita pahvilaatikoihin.

Asuntojen hinnat ovat kovia, enkä julkisilla voi lähteä jokaiseen arkinäyttöön. Pitäisi pitää pää kylmänä. Juoksen virastoissa selvittelemässä asioitani, mutta osaksi pitää vain odotella vastauksia, päätöksiä. Koitan pyhittää illat rentoutumiselle, olen ystävän talovahtina, lämmitän saunan, varaan kampaajan. Sekoilen päivissä ja ajanvarauksissa, unohdan omat avaimet omaan kotiini, tämä on kiva huomata kauppakassien kanssa illalla. Odottelen rappukäytävässä 45minuuttia ja suuntaan taas seuraavalla bussilla ystävän talolle. Aamulla bussilla takaisin, huoltomies päästää minut omaan kotiini. Epäilys kalvaa takaraivossa, haluanko minä lähteä tutuista nurkista, mukavuusalueeltani. Jos vain jäisikin tänne, onhan tässä semmoinen vakikainalo ja ehkä sitä löytäisi töitä aikanaan... Puistelen epäilyksen ääniä päästäni, välillä on heittäydyttävä, kyllä asiat selkenevät.

Saan asuntotarjouksen. Sovimme näytön parin päivän päähän. Asunnosta ei ole kuvia, ei edes pohjapiirrosta. Varaan silti matkaliput, ja koitan olla ajattelematta millaisia ovat kamalimmat kohtaamani vuokraloukot. Sellaiset ummehtuneet, hämärät, missä seinät ovat kellastuneet edellisten jäljiltä, missä on kosteaa ja tahmaista. Missä keittiöön mahtuu vain liesitaso, ja jääkaappi on mikronkokoinen.... Taas meinaan olla pessimisti, pyh.

Illan katselen elokuvaa ja samalla niputan pinoiksi kertyneitä papereita kansioihin. Muistoja, virallisia lappuja, koulupapereita, laskuja. Ehkä 5 vuoden takaisella lehtitilauslaskulle ei ole enää tarvetta? Muistelen papereita katsellessa, ja mieleen juolahtaa, että olisipa äiti näkemässä. Pitääkin käydä äidin haudalla ennen muuttoa. Ehkä voisin viedä leikkoruusuja, samanlaiset kun sain valmistujaisissa... Hetken mietittyäni päätän ostaa ruusut uuteen asuntoon aikanaan, ei äiti hautausmaalla minua ja kukkasia odota.

Matkaan näyttöön aurinkoisena päivänä.  Käyn ennen bussimatkaa vilkaisemassa entisen asunnon takapihaa, ohimennen. Matkalla ohitan tuttuja nurkkia, mutta perillä ei. Ei se ole enää minun, tai meidän pihamme. En pääse vilkaisemaan sen enempää, takapihalla istuu tyttö tupakalla, pidellen kissaa valjaissa. Uusia asukkaita, uusia tarinoita, piha on harmaa ja viime vuotiset pitkät rikkaruohot kertovat, ettei uusi asukas vaivaudu taistelemaan niitä vastaan. Jatkan matkaani, voin jättää muistot jälkeeni.

Paljon istuskelua, bussissa, junassa.. Olen toivottaman huono suunnistamaan, viime metreillä lähden vielä väärään suuntaan. Lopulta pääsen perille, vain muutaman minuutin myöhässä. Suuntaamme esittelijän kanssa hissillä ylimpään kerrokseen. Vatsanpohjassa nipistelee. Esittelijä avaa oven.

Auringonvalo täyttää yksiön. Oho, minullahan on parveke. Lasittamaton, mutta on kuitenkin! Mitkä näkymät! Rempattu pikkukeittiö, rempattu kylppäri. Muut pinnat ovat aika nuhjuiset, edellisen asukkaan romuja lojuu siellä täällä. Välittäjä lupaa kysäistä jos ennen muuttoa saataisiin pinnat maalattua. Mielessäni jo sovitan sänkyä ja sohvaa paikalleen. Viherkasveja ikkunalaudalle. Mahtoiko siellä edes olla sellainen? Kahvinkeitin tuohon, ja... Sovimme olevamme yhteydessä aikatauluista.

Lähden kävelemään takaisin junalle, ja olotilani on hyvin vaihteleva. Naurattaa, sehän olikin kiva kämppä! Huokaisten helpotuksesta. Vuokrakin olisi paljon muita edullisempi. Melkein voisi tirauttaa kyyneleen, iso kivi harteilta. Kotimatka sujuu pään kohistessa ajatuksista. Hyvin menee, mutta menköön? Pieni pessimisti vielä käskee rauhoittumaan, kyllä joku vielä vetää maton jalkojen alta. Kyllä korttitalo kaatuu, kun joku asia nytkähtää väärään suuntaan. Hyssyttelen pessimistin omiin oloihinsa, ja matkaan vakikainalon huomaan. Olen uusien seikkailujen edessä. Jännittää.

6.3.2017

Reissukuvien välissä keväthaikeutta

Hupsista heijaa vaan kun jotenkin kummasti sitä tuli laitettua vuoden eka puutarhatilauskin!

Pikkutaimista valitsin valkoista siniviuhkaa paahteisemmalle paikalle


 Varjon istutukseen riippaverenpisara Sir Matt Busbya



Sekä hopeavitjaa ja hopeakäpälää


Hyötykasveista tilasin valmiiksi perus-Timo-perunaa, ja keltaista kirsikkatomaattia.


Omaa pihaa en vieläkään omaa, mutta sain ystävän pihaan aika vapaakädet ensi kesäksi.

Ammattitaitoani on arvostettu, ja viime vuonna käynyt auttamassa tässä pihassa, leikkasin omenapuita, suunnitelin syksyllä muutamat kukka/perennapenkit, lannoitin ja leikkasin marjapuskia, syksyllä istutin pisin pihaa n. 70 kukkasipulia.. ja sitten vielä alelaarilöytöjä toiset 60! , ja nyt on suunnitteilla vähän lisää kasveja:)


Ajatuksenani on myös kevätruiskuttaa herukkapensaat, vaikka kirvat kulkeutuvat Suomeen etelästä tuulienkin mukana, epäilen että viime sesonginkin epelit ehtivät munia ikävästi ystäväni pensaisiin. Onko harvaksi jääneillä lukijoillani kokemusta aiheesta?

Toinen suunnitelmaosio on perustaa hyötykasvikoholaatikoita pari kappaletta pihaan. Toiseen tulisi perunaa sen kilon verran  (tässä vaiheessa havahduin, etten enää hahmota miten isolle alalle tuo kilo menee), toinen penkki onkin jo osittain olemassa, siellä kasvaa ruohosipulia, raparperia, ja ajattelin hankkia siihen hillittykasvuisen pensasvadelman! 

Mallikuva pensasvadelm Ruby Beautysta:


Näin siis ajatuksissa, täytyykin ottaa tässä mitta, kynää ja paperia käteen, että mahtuuko nämä kaikki pihaan oikeasti sulassa sovussa... Tuuli puhaltaa vielä hyytävästi, katupöly on kaikkialla, pihat jäässä ja nukuksissa, mutta puutarhuri jo hyrisee ;)

Mitäs muilla on suunnitelmissa?


28.2.2017

Reissukuvia, osa 2

Santa Cruzissa oli kaunista katseltavaa, meillä oli vain pintaraapaisu.

Syklaameja puistomaisen kävelykadun varrella


Ihanassa keskuspuistossakin olisi riittänyt katseltavaa, tässä suihkulähde


Iso matala allas

Venesatamassa minun katseeni usein kohdistuu veden asukkeihin ja pohjakiviin, kun matkaseura kuvaili veneitä :D



PALMETUM (mm. 3D-katselumahdollisuus)

Tässä hieman ilmakuvaa rakentamisvaihteesta, räpsäisin lasivitriinissa olevasta kuvasta kuvan. 70-luvulla tämä oli vain jätemaata/kaatopaikka. -83 se suljettiin, ja 40metriset jäteläjät jäivät rantaan levittämään lemuja ympäriinsä. Asia jäi kuitenkin, ehkä hieman espanjalaistyylisesti "odottamaan". 90-luvun alussa löytyi maataloustieteilijä- taitelija-palmufani Manuel Caballero suunnittelemaan parempaa käyttöä tälle läntille. -96 alkoivat rakennukset, ja 2014 saatiin se avatuksi yleisölle! Väliin mahtuu HIEMAN työsarkaa!





Maisemia riittää 






En kännykälläni räpsinyt kaikesta kuvia, kun tiesin etteivät upeat kasvit yksityiskohtineen vain ikuistu linssin läpi niin hienosti, että kuvaus kannattaisi. Keskityin nauttimaan perhosista, harjalinnuista, haukoista, liskoista, ja kasveistakin omin silmin ;)



Seuraavana päivänä jouduimme toteamaan, ettemme pääse Teide-tulivuorelle, koska ylhäällä oli niin kovat tuulet, etteivät huipulle vievät kaapelivaunut olleet toiminnassa. Hurautimme autolla sitten vuoristoteitä kohti pohjoisen pääkaupunkia, ja ohimennessä pysähdyimme yhteen googlettamaani puutarhamyymälään, Lalyfloriin. Tämä oli ekaa paikkaa paljon.. sekaisempi. Oli kesäkukkia, ja pikkutaimia, ja viherkasveja, ja muutama jyrsijä myynnissä eläintarvikeosastolla ja pihakasveja.. 


Orkideat olivat ainoat kasvit, jotka olivat yhtä hinnoissaan Teneriffalla, kuin mitä koto-Suomessakin. Tuonti saarelle on varmasti aika hintavaa.

36€ cattleya



Sisustustavaraa oli PALJON. Harmillisesti kukkasipuleja oli vain muutamaa perussorttia, ja samoin siemenpusseja. Kirjallisuutta oli myöskin, mutta PAKSUJA opuksia, ei mitään mahdollisuutta saada mahtumaan meikäläisen kilorajoihin... Sinne jäivät :P


24.2.2017

Reissusta palattu arkeen

Aikaistin hiihtolomaani, ja karattiin ystävän kanssa Teneriffalle lämpöä etsimään. Tässä muutama otos reissusta.

Hotelli+lentopaketti valikoitui vähän arpanopalla, ensi kerralla tiedän, etten sovellu Playa de las Americasin bilealueelle mentaliteetiltani :D hotelli oli oikein siisti, asiakaspalvelu/henkilökunta mitä mainiointa ja ystävällistä, aamupalabuffet oli iso ja riittoisa, mutta -79 rakennetusta hotellista on rempattu 2005 vain yleisiä tiloja ja ravintola.. Eli parvekkeen äänieristys.. no semmoista ei vaan ollut! Kuuntelimme sitten Elvis-imitaattorin karaokea kuin olisimme koittaneet itse ravintolassa nukkua. 8.kerroksen sijainnista huolimatta. Onneksi oli korvatulpat ;)


Vuokra-auto oli mainio apu viikolle, pääsimme omaan tahtiin tutustumaan sinne minne milloinkin halusimme. Sää oli ehkä hieman myrskyisä aika ajoin, eikä ihan niin lämmin mitä Gran Canarialla oli samaan aikaan vuosi sitten, mutta olihan tuo ihanaa vaihtelua Suomen pakkasiin ja lumituiskuun.

La Montaña Roja

Olen aina sanonut, että olen helppo miellytettävä, ja olinkin etukäteen etsinyt saarelta muutamia puutarhakauppoja koettavaksi, Jardinería El Castillo, eteläisestä lentokentästä hieman länteen, oli kyllä todella kiva! Siisti ja edullinen. Viherkasveja oli hyvin tuttu valikoima. Sisällä oli monenlaisia ruukkuja ja laatikoita ja pihatavaraa (en valitettavasti kuvannut Kaikkea)


Ulkona oli monenlaisia kaktuksia


Takapihalla oli vissiin vielä erikseen hyötypihakasvit, tästä kuvasta kun vilkaisee oikeassa reunassa olevan auton taakse.....mutta en venyttänyt matkaseuran hermoja eksymällä sinne, en olisi kuitenkaan saanut mitään vietyä kotiin asti...


KESÄ <3 alkoi="" herkkuja="" ihanasti="" ikkunalle="" j="" ja="" jo="" kalkitun="" kasvamaan="" keitti="" kokkailla="" laatoitetussa="" laittaa="" lent="" lkeen="" merenrantakodin="" mielikuvitus="" mit="" miten="" n="" ni="" p="" pikkutaimia="" semmoisen="" siestan="" ss="" t="" vaiheessa="" vaikka="" valkoiseksi="" voisin="" yrttien="">


Kaupan ostoksiksi päätyi kukkasipulipussi (n.2,80€) (Gladioluksia Espanjan lipun väreissä-punakeltaisia) isoäidilleni, ja kirjava kultaköynnös itselleni (1,50€). Matkaseura osti siemenpusseja.
Kasvi asusti viikon hotellihuoneessa, ja vikana aamuna käärin sen isoon paperikassiin, jonka olin saanut jostain kaupasta. Kääritty mytty mahtui juuri ja juuri ruumaan menevään matkalaukkuuni kaikkien vaatteiden keskelle. Selvisi lennosta :)


Maisemat ovat kyllä upeita. Täytyykin etsiä kartalta, että mistä tämäkin kuva tuli napattua!

//Edit Mirador La Centinela


Täytyy käydä töissä välissä, ja sukuloimassa, seuraavassa voisin laittaa muutamat kuvat Palmetumista, jätemaan päälle rakennetusta palmu/kasvipuistosta ja tietysti kasvitieteelliseltä puutarhalta ;)

30.1.2017

Vanha luonnokseksi jäänyt syyskuulta 2015...

Julkaistaa nyt nämäkin tänne tajunnan virtaan, kun olin joskus kuvat ladannut!

Auringonkukat ja maitotonkka, onko mainionpaa yhdistelmää


Turussa on mitä ihanin tunnelmointikahvila, jokirannassa, sisäpihassa, apteekkimuseon Cafe Qwensel, suosittelen. Kuparipannussa kahvia, kukkakupit ja AINA herkullista suolaista ja makeaa suuhunpantavaa.


Mustikassa on tullut käytyä edes sen kerran syksyssä

Ja simasitruunoiden siemenistä yritän aina kasvattaa itselleni sitruspuuta. Kesän se kestää, talvea ei.


Citykanttarellejakin löytyi


Mona mietteliäänä, mistä olen tulossa, mihin olen menossa...


Turussa viihtyy


Ja toisinaan myös kauempana kaupungin sykkeestä. Olen rakastanut lätäköihin. Hiljaisuus, autio luonto, haukka lennähtää katajikosta, taivas heijastuu veden pinnalta...



Hei vain!

Hengissä ollaan!

Sain pitkän prosessin jälkeen tunnukseni tänne taas toimimaan, oli kaikki turva-asetukset niin hankalasti, ja varmistuspuhelinnumerot vaihtuneet ja ties mitä! Eipähän pääse kuka tahansa murtautumaan, mutta kun huonomuistisena en meinannut salasanoja, turvakysymyksiä tms muistaa millään. En myöskään saa tiliin kytketyn sähköposteja puhelimeen, ja menevänä en istu kotikoneella päivystymässä, ja kerran saamani "luo uusi salasana"-linkki pääsi tietysti vanhenemaan. Pitävät minua googlella varmana aika lahopäänä :D

Pikaiseltaan julkaisin tuommoisen vanhemman, luonnokseksi jääneen kirjoituksen, kun sain tunnukset toimimaan, taisi se joillein tupsahtaa ns uutisvirtaan :)  Sekin oli sitten jo miltein parin vuoden takainen kirjoitus! Blogi vaan jäi taka-alalle elämässä, kuten on kasvitkin ja puutarhurointi. Piti oikein katsoa missä tilanteessa olinkaan 2015 keväällä... 

Asustelen edelleen tuossa samaisessa pikkuyksiössä, josta kerroin 4/2015, ilman parveketta, mutta tavaraa sitäkin enemmän. Muutama sitkeämpi huonekasvi on sinnitellyt menossa mukana.  Kauheasti olen kaikkea kerennyt kokea, tulla ja mennä. Mistäs alottaisi...

Muutaman vuoden aikana kertyneitä muistoja!



2015 aloitin uudet opinnot, ja nyt keväällä 2017 sitten valmistunkin uuteen titteliin, toimistotöiden puolelle! Aika näyttää josko tämä olisi se pidempiaikainen ammatti, jolla työllistäisi itsensä. Tällä hetkellä usko ja toivo ovat ainakin sillä mallilla! 

Hurautin itselleni myös ajokortin viime kesänä! 2 vuoden rupeama se oli, enkä edelleenkään tykkää ajaa, päinvastoin. Jospa saisin valmistuttuani töitä, voisi olla varaa autoon, ja ehkä sen myötä siihenkin tottuisi....

Olen päässyt vapaa-ajallani liikkumaan merellä, ja sen myötä nauttimaan mitä upeimmista luonnonmaisemista, saarista ja auringonlaskuista... En ole kovin merikarpaasi, päinvastoin parin vuoden jälkeenkin olen aika merisairas turisti, jos vene keinuu... mutta kaikki nämä kokemukset ovat olleet sen arvoisia!




Vähän ehdin muutenkin matkustamaan, 2016 kävin Gran Canarialla, jossa tietysti piti päästä kasvitieteelliseen, Jardín Botánico Canario Viera y Clavijo, se oli huiman kokoinen alue! Useampi tunti meni kun käveltiin aluetta läpi, eikä varmasti edes nähty Kaikkea.


2006 taisin vierailla samaisella saarella aiemmin, silloin nuoruuden innolla tuli vain maattua rannalla päivät, shoppailtua, ja sitten biletettyä illasta aamuun, nyt oli aaaaivan eri meininki ;) Mukavan ystävämiehen kanssa oltiin aamupalan jälkeen yleensä koko päivä liikkellä siellä täällä, ja palattiin hotellille 22-23 NUKKUMAAN :D kukapa olisi uskonut 10v aiemmin... Ikä ei tule yksin!

Puerto de Mogán

Viikon reissu ja vuokra-auto, onneksi tuli pidettyä matkapäiväkirjaa, niin muistaa kaikki jatkossakin



Olen koto-Suomessa pörrönnyt isovanhemmillani, aina kun "kerkeää". Heilläkin on ollut ylä-ja alamäkiä terveysasioissa, mutta vielä olemme saaneet pitää molemmat luonamme, ja kunto sallii kotona asumisen <3 p="">

Isoäidin akileijat


Mona porskuttaa myös mukana kuvioissa edelleen, 2011 tämä epeli saapui Espanjasta, ja täyttää tänä vuonna noin 8v :) Ollaan edelleen tuon ex-miehekkeen kanssa pysytty väleissä, ja täten myös Mona on pysynyt ns. yhteishuoltajuudessa. Osa-aikainen koiranomistajuus on kauhean näppärää, eikä koirakaan ole siitä mitenkään kärsinyt! Mona on pysynyt terveenä, mitä nyt edelleen maailman pelottavampia asioita ovat ukkonen ja kärpäset, ja herkkä vatsa tekee tepposia silloin tällöin...


Mitäs muuta... Noh, uutta elämää on ollut jokseenkin kevyempi kulkea! Kuvien välissä on aikaa n. 3 vuotta, ja -30kiloa. Kaikkea ylimääräistä en ole vielä tiputtanut, mutta kaikki aikanaan. Elämä muuttui, ja sen myötä tuli myös muutettua elintapojaan. Edelleenkin söisin ja herkuttelisin aamusta iltaan, mutta nykyisin onneksi jaksaa liikkuakin vastapainoksi! Vaa'alla pitää käydä säännöllisesti, kesän grilliherkuista kertyi nopsaan 5kiloa kun ei seurannut lukemia, sitten taas jouluksi sain ne kuitenkin pois. Eli jojoilua sattuu, mutta minkäs nautiskelija itselleen mahtaa....


Semmosta! Ja heti voinkin vinkata kevätarvonnasta Sarin Puutarhat-blogissa!